Tiedonkeruu historiallisen interiöörin konservointia varten : Jakkarilan salin tapettien kuntokartoitus ja konservointiehdotus

Abstract

Opinnäytetyön kohde oli Jakkarilan salin käsin maalatut kangastapetit, jotka ovat nykyisin osa Kansallismuseon perusnäyttelyä. Rokokootyyliset tapetit peittävät salin seinät ja katon, ja ne on maalattu ennen vuotta 1764. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä kattavasti interiöörikonservoinnin päätöksentekoon tarvittavaa tietoa ja tarkastella sitä järjestelmällisesti. Lopuksi tiedon pohjalta laadittiin suppea konservointiehdotus.

Opinnäytetyön päätarkoituksena oli kartoittaa tapettien kunto. Tapettien konservoinnista ei ole tehty päätöstä, joten tavoitteena oli määrittää, millaisille toimenpiteille olisi tarvetta. Tiedonkeruussa käytettiin apuna Barbara Appelbaumin kehittämää konservointikäsittelyiden metodologiaa. Tällä pyrittiin varmistamaan, että kaikki päätöksenteossa tarvittava tieto tulee huomioiduksi.

Dokumentoinnin aikana salin kattomaalauksesta koostettiin ensi kertaa yhtenäinen kokonaiskuva. Kuntokartoituksen yhteydessä tapettien maalikerrosten rakennetta ja sideaineita tutkittiin poikkileikkausnäytteiden ja röntgenfluoresenssispektrometrianalyysien avulla. Aikaisempaa tietoa tapettien materiaalikoostumuksesta saatiin tarkennettua hieman.

Kuntokartoitusten ja analyysien tekemisen lisäksi selvitettiin tapettien historiaa, sillä konservoitavan kohteen kulttuuristen arvojen tarkastelu on olennainen osa konservointityötä.

The aim of this thesis was to gather information for the decision making process concerning the conservation of a historic interior. After collecting the necessary information, a scheme for conservation measures was developed. The object of the project was wallcoverings and a ceiling painting originally from the Jakkarila Manor in Porvoo, now located in the permanent exhibition of the National Museum of Finland. The wallcoverings and the ceiling painting were hand painted on plain weave linen in the 1760s. They were acquired for the museum collections in 1909.

The most central part of the project was the documentation of the current state of the wallcoverings and the ceiling painting. The history of the object was charted as comprehensively as possible, and technical analyses were made in order to acquire a more accurate picture of the object. X-ray fluorescence spectrometry was utilized for getting information about the pigments, and cross section analyses were made to get a better view of the composition of the paint layers.

It is important to handle the information in a systematic manner in order to have control over the process. Therefore, the conservation methodology developed by conservator Barbara Appelbaum was utilized. The objective was to make sure that all the necessary information had been taken into account.

There were some drawbacks during the project, e.g. documentations about the previous restoration procedures could not be reached at the moment. However, the overall results were promising. During the documentation, a composite picture of the entire ceiling painting was compiled for the first time. This helps in drawing more attention to the Jakkarila interior, and attention is crucial for maintaining cultural heritage.