The Inner Mounting Flame : analyysi John McLaughlinin kitarasooloista Mahavishnu Orchestran ensimmäisellä albumilla
Lilja, Sakari (2022)
Lilja, Sakari
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205128807
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205128807
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville kitaristi John McLaughlinin keskeisimmät musiikilliset soolonsoittoideat Mahavishnu Orchestran albumilla The Inner Mounting Flame ja ottaa nämä ideat syvempään tarkasteluun. Tutkimusmenetelmänä käytettiin transkriptiota ja sooloanalyysiä. Tutkimus toteutettiin kuulonvaraisen hahmottamisen sekä transkriptioiden avulla. Syvempään tarkasteluun valitut elementit jaettiin kahdeksaan osioon, joissa käsiteltiin albumin kaikkia taikka muutamaa kappaletta riippuen ilmiön esiintyvyydestä. Työhön sisällytettiin myös McLaughlinin biografia sekä katsaus albumin kappaleiden rakenteisiin ja harmoniaan.
Tutkimuksessa saatiin selville, että kitaristin soittotyylin voi jakaa seuraaviin osioihin:
särösoundi, bendien käyttö, mollipentatoniikka, polyrytmipatternit ja rytmiset motiivit, juoksutukset, asteikkopohjaiset likit ja motiivit, vapaa rytmin ja timen käsittely sekä bluesvaikutteet.
Kyseiset ilmiöt todettiin olevan yleisiä McLaughlinin soitossa, mutta eivät aina esiinny kaikissa kappaleissa. Sama musiikillinen idea saattoi myös soveltua useampaan osioon, jos esimerkiksi mollipentatonisella asteikolla soitettu kuvio oli lisäksi polyrytminen.
Tutkimus osoitti kitaristilegendan soittavan monista tyyleistään ja vaikutteistaan huolimatta suurimmaksi osin kuin rock-kitaristi. Vaikka McLaughlin tunnetaan jazzmusiikin lisäksi monien muidenkin tyylien taiturina, hän on kiistatta yksi rockmusiikin suurista nimistä.
Tutkimuksessa saatiin selville, että kitaristin soittotyylin voi jakaa seuraaviin osioihin:
särösoundi, bendien käyttö, mollipentatoniikka, polyrytmipatternit ja rytmiset motiivit, juoksutukset, asteikkopohjaiset likit ja motiivit, vapaa rytmin ja timen käsittely sekä bluesvaikutteet.
Kyseiset ilmiöt todettiin olevan yleisiä McLaughlinin soitossa, mutta eivät aina esiinny kaikissa kappaleissa. Sama musiikillinen idea saattoi myös soveltua useampaan osioon, jos esimerkiksi mollipentatonisella asteikolla soitettu kuvio oli lisäksi polyrytminen.
Tutkimus osoitti kitaristilegendan soittavan monista tyyleistään ja vaikutteistaan huolimatta suurimmaksi osin kuin rock-kitaristi. Vaikka McLaughlin tunnetaan jazzmusiikin lisäksi monien muidenkin tyylien taiturina, hän on kiistatta yksi rockmusiikin suurista nimistä.