Moniäänistä journalismia – katsaus Yle-palvelussa julkaistujen artikkelieni portfolioon
Koskela, Miika (2022)
Koskela, Miika
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205108178
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205108178
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, minkälaista monimuotoisuutta Yle-palvelussa julkaistujen artikkelieni portfolio sisältää. Portfolio koostettiin viidestä eri jutusta, jotka on kirjoitettu työsuhteessa Ylen Helsinki -toimituksessa ja Nuorten uutistoimituksessa.
Monimuotoisuus ja moniäänisyys ovat käsitteitä, jotka esiintyvät esimerkiksi Yleisradion sisällöntekijöille laatimissa oppaissa ja yhtiön julkisessa strategiassa. Toimittajien keskuudessa on laajasti hyväksytty näiden käsitteiden sisältämä ajatus, jonka mukaan journalismin tulisi heijastella yhteiskunnassa vallitsevia arvoja sekä intressejä kattavasti ja antaa vuorollaan puheenvuoro mahdollisimman moninaiselle joukolle ihmisiä.
Vaikka moniäänisyys on nyt kuuma sana, sitä ei vielä ole tutkittu kovin pitkään. Opinnäytetyön analyyseissä nojattiin Ylen ja kansalaisjärjestöjen toimittajille laatimiin monimuotoisuusoppaisiin, mutta tukeuduttiin myös aihepiiristä tehtyihin tutkimuksiin ja opinnäytetöihin.
Analyyseissä ilmeni, että julkisessa keskustelussa voi joutua poissuljetuksi moninaisista syistä. Mediassa ei tavallisesti ole kuultu riittävästi esimerkiksi ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön. Sen lisäksi useita vähemmistöjä esitetään mediassa toistuvasti vahingollisella tavalla.
Analyysissä pyrittiin osoittamaan myös, että kuka tahansa, joka ei edes miellä itseään vähemmistöihin kuuluvaksi, voi havahtua ajoittain tilanteeseen, että mediassa puhutaan hänen yli ja ohi. Sellainen uutisointi ei ole omiaan lisäämään ymmärrystä tai luottamusta mediaan.
Opinnäytetyön johtopäätösten mukaan moniäänisyyden esteenä on usein se, että toimittajat antavat jutuissa liian helposti äänen yksin asiantuntijoille. Juttuja suunniteltaessa toimituksissa olisikin hyvä pysähtyä miettimään, ketä tai keitä käsitelty aihe koskee, ja varmistaa, että nämä tahot tulevat jutussa kuulluksi ja nähdyksi.
Hyvä resepti tasapainoiselle jutulle on se, että asianosaisia ja asiantuntijoita kuullaan rinnakkain. Joissakin tapauksissa asianosainen voi itse olla aiheen paras asiantuntija – ainakin, jos asiantuntijuutta uskalletaan toimituksissa ajatella totuttua laajemmin.
Näitä tässä opinnäytetyössä esiin nousseita asioita ei voi lukea kattavana esityksenä aihepiiristä, vaan niihin kannattaa suhtautua yhtenä keskustelunavauksena muutamiin kiinnostaviin moniäänisyyden näkökulmiin. Moniäänisyys on loputtoman laaja teema, ja työ sen edistämiseksi journalismissa on vasta alkanut.
Monimuotoisuus ja moniäänisyys ovat käsitteitä, jotka esiintyvät esimerkiksi Yleisradion sisällöntekijöille laatimissa oppaissa ja yhtiön julkisessa strategiassa. Toimittajien keskuudessa on laajasti hyväksytty näiden käsitteiden sisältämä ajatus, jonka mukaan journalismin tulisi heijastella yhteiskunnassa vallitsevia arvoja sekä intressejä kattavasti ja antaa vuorollaan puheenvuoro mahdollisimman moninaiselle joukolle ihmisiä.
Vaikka moniäänisyys on nyt kuuma sana, sitä ei vielä ole tutkittu kovin pitkään. Opinnäytetyön analyyseissä nojattiin Ylen ja kansalaisjärjestöjen toimittajille laatimiin monimuotoisuusoppaisiin, mutta tukeuduttiin myös aihepiiristä tehtyihin tutkimuksiin ja opinnäytetöihin.
Analyyseissä ilmeni, että julkisessa keskustelussa voi joutua poissuljetuksi moninaisista syistä. Mediassa ei tavallisesti ole kuultu riittävästi esimerkiksi ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön. Sen lisäksi useita vähemmistöjä esitetään mediassa toistuvasti vahingollisella tavalla.
Analyysissä pyrittiin osoittamaan myös, että kuka tahansa, joka ei edes miellä itseään vähemmistöihin kuuluvaksi, voi havahtua ajoittain tilanteeseen, että mediassa puhutaan hänen yli ja ohi. Sellainen uutisointi ei ole omiaan lisäämään ymmärrystä tai luottamusta mediaan.
Opinnäytetyön johtopäätösten mukaan moniäänisyyden esteenä on usein se, että toimittajat antavat jutuissa liian helposti äänen yksin asiantuntijoille. Juttuja suunniteltaessa toimituksissa olisikin hyvä pysähtyä miettimään, ketä tai keitä käsitelty aihe koskee, ja varmistaa, että nämä tahot tulevat jutussa kuulluksi ja nähdyksi.
Hyvä resepti tasapainoiselle jutulle on se, että asianosaisia ja asiantuntijoita kuullaan rinnakkain. Joissakin tapauksissa asianosainen voi itse olla aiheen paras asiantuntija – ainakin, jos asiantuntijuutta uskalletaan toimituksissa ajatella totuttua laajemmin.
Näitä tässä opinnäytetyössä esiin nousseita asioita ei voi lukea kattavana esityksenä aihepiiristä, vaan niihin kannattaa suhtautua yhtenä keskustelunavauksena muutamiin kiinnostaviin moniäänisyyden näkökulmiin. Moniäänisyys on loputtoman laaja teema, ja työ sen edistämiseksi journalismissa on vasta alkanut.