Autonomisen hermoston vireystilat ja niiden vakauttaminen polyvagaalisen teorian näkökulmasta
Myllymäki, Roope; Kurkinen, Anni (2022)
Myllymäki, Roope
Kurkinen, Anni
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205047152
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205047152
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla polyvagaalisen teorian tarjoamaa täydentävää näkemystä autonomisesta hermostosta, sen puolustusjärjestelmän toiminnasta ja hermostollisen viriämisen vakauttamisesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli auttaa osteopaatteja ymmärtämään, miten uhkareaktion aiheuttama autonomisen hermoston ylivireys ja alivireys näkyvät ihmisessä ja mitä keinoja osteopaateilla on vakauttaa autonomisen hermoston yli- tai alivireystilaa.
Opinnäytetyö toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen tutkimusperiaatteiden mukaisesti. Analysoitu aineisto koostui asiantuntija- artikkeleista ja manuaalisesta kirjallisuudesta, joissa käsiteltiin ali- ja ylivireystilan kokonaisvaltaisia oireita ja keinoja lisätä turvallisuuden tunnetta niin asiakaskäynnin aikana, kuin sen ulkopuolella. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Vauvan koliikki koskettaa -hankkeen kanssa. Työn tuotoksena suunniteltiin kaksi infograafia, jotka on suunnattu osteopaateille sekä koliikkioireisen lapsen vanhemmille.
Tuloksista käy ilmi, että autonomisen hermoston ali- ja ylivireystilan oireet ovat moninaisia. Vireystilavaihtelut vaikuttavat kehon fysiologiaan, jonka seurauksena tunteiden- ja tiedonkäsittely vaikeutuvat. Tällöin luottamus muihin ihmisiin kärsii ja sosiaalinen liittyminen voi olla mahdotonta. Osteopaatin työssä turvallisuuden tunteen luomisen keskiössä on osteopaatin oman vireystilan tarkkailu ja säätelyn harjoittelu erilaisin keinoin ennen asiakaskohtaamista sekä sen aikana. Tämä on merkittävää asiakkaan puolustusjärjestelmän aktiviteetin laskemiseksi ja turvallisuuden tunteen edistämiseksi. Tärkeiksi itsesäätelykeinoiksi vireystilan vakauttamiseen osoittautui syvä palleahengitys pitkällä uloshengityksellä sekä itsensä maadoittaminen kehon avulla. Tämän lisäksi muut erilaiset keholliset ja musiikilliset menetelmät, rauhoittava ympäristö ja psykoedukaatio osoittautuivat tärkeiksi elementeiksi.
Tulokset tuovat selkeyttä asiakkaan ali- ja ylivireystilan oireiden tunnistamiseen ja käytännönläheisiä keinoja niin osteopaatin itsensä- kuin asiakkaankin vireystilan palauttamiseen sietoikkunan rajoihin.
Opinnäytetyö toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen tutkimusperiaatteiden mukaisesti. Analysoitu aineisto koostui asiantuntija- artikkeleista ja manuaalisesta kirjallisuudesta, joissa käsiteltiin ali- ja ylivireystilan kokonaisvaltaisia oireita ja keinoja lisätä turvallisuuden tunnetta niin asiakaskäynnin aikana, kuin sen ulkopuolella. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Vauvan koliikki koskettaa -hankkeen kanssa. Työn tuotoksena suunniteltiin kaksi infograafia, jotka on suunnattu osteopaateille sekä koliikkioireisen lapsen vanhemmille.
Tuloksista käy ilmi, että autonomisen hermoston ali- ja ylivireystilan oireet ovat moninaisia. Vireystilavaihtelut vaikuttavat kehon fysiologiaan, jonka seurauksena tunteiden- ja tiedonkäsittely vaikeutuvat. Tällöin luottamus muihin ihmisiin kärsii ja sosiaalinen liittyminen voi olla mahdotonta. Osteopaatin työssä turvallisuuden tunteen luomisen keskiössä on osteopaatin oman vireystilan tarkkailu ja säätelyn harjoittelu erilaisin keinoin ennen asiakaskohtaamista sekä sen aikana. Tämä on merkittävää asiakkaan puolustusjärjestelmän aktiviteetin laskemiseksi ja turvallisuuden tunteen edistämiseksi. Tärkeiksi itsesäätelykeinoiksi vireystilan vakauttamiseen osoittautui syvä palleahengitys pitkällä uloshengityksellä sekä itsensä maadoittaminen kehon avulla. Tämän lisäksi muut erilaiset keholliset ja musiikilliset menetelmät, rauhoittava ympäristö ja psykoedukaatio osoittautuivat tärkeiksi elementeiksi.
Tulokset tuovat selkeyttä asiakkaan ali- ja ylivireystilan oireiden tunnistamiseen ja käytännönläheisiä keinoja niin osteopaatin itsensä- kuin asiakkaankin vireystilan palauttamiseen sietoikkunan rajoihin.