Alkuvaiheen pakolaisten asunnottomuus Helsingissä.
Kuusto-Kovanen, Susanna (2014)
Kuusto-Kovanen, Susanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405127308
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405127308
Tiivistelmä
Kuusto-Kovanen, Susanna. Alkuvaiheen pakolaisten asunnottomuus Helsingissä. Helsinki, kevät 2014. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK).
Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda julki helsinkiläisten alkuvaiheen pakolaistaustaisten maahanmuuttajien asunnottomuus ilmiönä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kohderyhmän asunnottomuuden erityispiirteitä ja ottaa selvää onko nykyinen Helsingin kaupungin asunnottomuudenhoitojärjestelmä riittävä asunnottomien ollessa alkuvaiheen pakolaisia. Tutkimuksessa haluttiin myös esittää joitakin kehitysehdotuksia nykyiseen asuttamisjärjestelmään.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viittä alkuvaiheen pakolaistaustaista maahanmuuttajaa eli kotoutujaa, jotka olivat parhaillaan tai olivat viimeisimmän vuoden aikana olleet asunnottomia Helsingissä. Teemahaastatteluista kertynyt materiaali analysoitiin teemoittelun avulla.
Alkuvaiheen kotoutujien asunnottomuudesta kerättiin tietoa myös aiemmista tutkimuksista ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimen maahanmuuttajapalveluiden maahanmuuttoyksikön työntekijöiltä. Näin pyrittiin varmistamaan mahdollisimman empiirisen, ajankohtaisen ja laajan tietouden kokoaminen alkuvaiheen pakolaisten asunnottomuusilmiöstä. Taustatietoutta koottiin teemahaastattelemalla yhtä työntekijää. Kaksi muuta työntekijää vastasivat heille sähköpostitse lähetettyyn puolistrukturoituun kyselylomakkeeseen. Lisäksi perustietoutta yksityisten vuokra-asuntomarkkinoiden vuokrausehdoista kerättiin vuokra-asuntojen välittäjille osoitetulla puolistrukturoidulla kysymyslomakkeella. Kysymyslomakkeet lähetettiin sähköpostitse.
Tutkimuksen tuloksista ilmenivät syyt miksi pakolaisten asumaan asettautuminen keskittyy suuriin kaupunkeihin maahanmuuttopolitiikan ajaman maaseutukuntiin asuttamisen sijaan. Osoittautui, että alkuvaiheen pakolaiset eivät ole tasaveroisessa asemassa vuokra-asunnonhakijoina kantaväestöön nähden. Ilmeni, että asunnottomat alkuvaiheen pakolaistaustaiset maahanmuuttajat ovat haavoittuva, erilaisille hyväksikäytön, syrjinnän ja rasismin muodoille altis ihmisryhmä. Tuli ilmi, että alkuvaiheen pakolaisten kotoutuminen hidastui tai estyi kokonaan asunnottomuuden ajaksi. Ilmeni myös, ettei Helsingin kaupungilla ole riittävää ja toimivaa asuttamispolkua alkuvaiheen pakolaistaustaisille maahanmuuttajille.
Kehitysehdotuksista ilmentyi, että alkuvaiheen pakolaisten asuttaminen tulisi nähdä kansantaloudellisena panostuksena tulevaisuuteen ja pakolaiset tulisi huomioida sosiaalisen asuttamisen erityisryhmänä. Kehitysehdotuksena esitettiin myös, että sosiaalityön ja sosiaalisen asuntokannan tuottajien yhteistyötä tulisi kehittää ja aloittaa kaupungin sosiaalitoimen maahanmuuttoyksikön ja asumisneuvonnan yhteistyö.
Asiasanat: asunnottomuus, pakolaiset, kokemukset, kotoutuminen, kotouttaminen, syrjintä, asuntopolitiikka, kvalitatiivinen tutkimus
Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda julki helsinkiläisten alkuvaiheen pakolaistaustaisten maahanmuuttajien asunnottomuus ilmiönä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kohderyhmän asunnottomuuden erityispiirteitä ja ottaa selvää onko nykyinen Helsingin kaupungin asunnottomuudenhoitojärjestelmä riittävä asunnottomien ollessa alkuvaiheen pakolaisia. Tutkimuksessa haluttiin myös esittää joitakin kehitysehdotuksia nykyiseen asuttamisjärjestelmään.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viittä alkuvaiheen pakolaistaustaista maahanmuuttajaa eli kotoutujaa, jotka olivat parhaillaan tai olivat viimeisimmän vuoden aikana olleet asunnottomia Helsingissä. Teemahaastatteluista kertynyt materiaali analysoitiin teemoittelun avulla.
Alkuvaiheen kotoutujien asunnottomuudesta kerättiin tietoa myös aiemmista tutkimuksista ja Helsingin kaupungin sosiaalitoimen maahanmuuttajapalveluiden maahanmuuttoyksikön työntekijöiltä. Näin pyrittiin varmistamaan mahdollisimman empiirisen, ajankohtaisen ja laajan tietouden kokoaminen alkuvaiheen pakolaisten asunnottomuusilmiöstä. Taustatietoutta koottiin teemahaastattelemalla yhtä työntekijää. Kaksi muuta työntekijää vastasivat heille sähköpostitse lähetettyyn puolistrukturoituun kyselylomakkeeseen. Lisäksi perustietoutta yksityisten vuokra-asuntomarkkinoiden vuokrausehdoista kerättiin vuokra-asuntojen välittäjille osoitetulla puolistrukturoidulla kysymyslomakkeella. Kysymyslomakkeet lähetettiin sähköpostitse.
Tutkimuksen tuloksista ilmenivät syyt miksi pakolaisten asumaan asettautuminen keskittyy suuriin kaupunkeihin maahanmuuttopolitiikan ajaman maaseutukuntiin asuttamisen sijaan. Osoittautui, että alkuvaiheen pakolaiset eivät ole tasaveroisessa asemassa vuokra-asunnonhakijoina kantaväestöön nähden. Ilmeni, että asunnottomat alkuvaiheen pakolaistaustaiset maahanmuuttajat ovat haavoittuva, erilaisille hyväksikäytön, syrjinnän ja rasismin muodoille altis ihmisryhmä. Tuli ilmi, että alkuvaiheen pakolaisten kotoutuminen hidastui tai estyi kokonaan asunnottomuuden ajaksi. Ilmeni myös, ettei Helsingin kaupungilla ole riittävää ja toimivaa asuttamispolkua alkuvaiheen pakolaistaustaisille maahanmuuttajille.
Kehitysehdotuksista ilmentyi, että alkuvaiheen pakolaisten asuttaminen tulisi nähdä kansantaloudellisena panostuksena tulevaisuuteen ja pakolaiset tulisi huomioida sosiaalisen asuttamisen erityisryhmänä. Kehitysehdotuksena esitettiin myös, että sosiaalityön ja sosiaalisen asuntokannan tuottajien yhteistyötä tulisi kehittää ja aloittaa kaupungin sosiaalitoimen maahanmuuttoyksikön ja asumisneuvonnan yhteistyö.
Asiasanat: asunnottomuus, pakolaiset, kokemukset, kotoutuminen, kotouttaminen, syrjintä, asuntopolitiikka, kvalitatiivinen tutkimus