Kiusaamiseen puuttuminen : tunnistaminen, mahdollisuudet sekä taustalla vaikuttavat tekijät varhaiskasvattajien näkökulmasta
Laitinen, Krista (2022)
Laitinen, Krista
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255954
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204255954
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä tietoa kiusaamiseen puuttumisesta varhaiskasvattajien näkökulmasta. Opinnäytetyössä selvitettiin varhaiskasvattajien kiusaamisen tunnistamista, puuttumisen mahdollisuuksia sekä koettujen mahdollisuuksien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Kiusaamisen ehkäisyyn sekä siihen puuttumiseen liittyen varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja on pykäliltään päivitetty, jonka myötä opinnäytetyön aihe näyttäytyi ajankohtaisena.
Opinnäytetyön toteutuksessa hyödynnettiin kyselylomaketta, jossa näyttäytyi rinnatusten kvantitatiiviset sekä kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät. Kahden varhaiskasvatusyksikön kanssa toteutetun yhteistyön myötä kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 18 varhaiskasvattajaa, joiden joukossa oli sekä varhaiskasvatuksen opettajia että varhaiskasvatuksen lastenhoitajia.
Tulokset tukivat nykykäsitystä siitä, että kiusaamista ilmenee lasten keskuudessa jo varhaislapsuudessa. Kiusaamisen tunnistaminen koettiin ajoittain haastavaksi erityisesti vanhempien lasten ryhmissä, joissa lasten koettiin olevan taitavia kiusaamaan aikuisten katseilta piilossa. Positiivista oli, että pääosin varhaiskasvattajat näkivät mahdollisuutensa puuttua kiusaamiseen kuitenkin myönteisinä. Kiusaamiseen puuttuessa merkityksellisimpänä tekijänä nähtiin lapsiryhmän aito tunteminen, joka edellyttää henkilöstön pysyvyyttä.
Varhaiskasvatukseen suunnatut resurssit, henkilöstötilanne sekä suuret lapsiryhmät koettiin voimakkaasti haasteita tuottavina tekijöinä, joihin varhaiskasvattajat toivoivat kovin muutosta. Muutos nähtiin tärkeänä, jotta kasvattajilla olisi mahdollisuus tehdä työtään sekä puuttua kiusaamistilanteisiin täydellä potentiaalillaan laadusta tinkimättä.
Opinnäytetyön toteutuksessa hyödynnettiin kyselylomaketta, jossa näyttäytyi rinnatusten kvantitatiiviset sekä kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät. Kahden varhaiskasvatusyksikön kanssa toteutetun yhteistyön myötä kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 18 varhaiskasvattajaa, joiden joukossa oli sekä varhaiskasvatuksen opettajia että varhaiskasvatuksen lastenhoitajia.
Tulokset tukivat nykykäsitystä siitä, että kiusaamista ilmenee lasten keskuudessa jo varhaislapsuudessa. Kiusaamisen tunnistaminen koettiin ajoittain haastavaksi erityisesti vanhempien lasten ryhmissä, joissa lasten koettiin olevan taitavia kiusaamaan aikuisten katseilta piilossa. Positiivista oli, että pääosin varhaiskasvattajat näkivät mahdollisuutensa puuttua kiusaamiseen kuitenkin myönteisinä. Kiusaamiseen puuttuessa merkityksellisimpänä tekijänä nähtiin lapsiryhmän aito tunteminen, joka edellyttää henkilöstön pysyvyyttä.
Varhaiskasvatukseen suunnatut resurssit, henkilöstötilanne sekä suuret lapsiryhmät koettiin voimakkaasti haasteita tuottavina tekijöinä, joihin varhaiskasvattajat toivoivat kovin muutosta. Muutos nähtiin tärkeänä, jotta kasvattajilla olisi mahdollisuus tehdä työtään sekä puuttua kiusaamistilanteisiin täydellä potentiaalillaan laadusta tinkimättä.