Muistisairaan iäkkään potilaan omaisen ohjaus : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Muistisairaus tarkoittaa sairautta, joka heikentää muistia, tiedonkäsittelyä ja ajatustoimintoja. On arvioitu, että Suomessa muistisairauteen sairastuu vuosittain noin 14 500 henkilöä. Väestön ikääntyessä myös muistisairautta sairastavien ihmisten lukumäärä lisääntyy ja yhä useampi omainen auttaa muistisairasta läheistään. Myös hoitotyöntekijät kohtaavat etenevissä määrin ikääntyneitä potilaita erilaisissa hoitotyön ympäristöissä. Yhteistyö omaisten kanssa koetaan resurssiksi ja heidän toivotaan osallistuvan muistisairaan hoitoon, sillä yhteistyö tukee muistisairasta ihmistä yksilöivää hoitotyötä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata muistisairaan iäkkään potilaan omaisen ohjausta vuodeosastolla, pitkäaikaishoidossa ja kotihoidossa. Sen tavoitteena oli hoitotyön kehittäminen muistisairaan iäkkään potilaan omaisen ohjauksesta. Tutkimuskysymyksenä oli, mitä tiedetään muistisairaan iäkkään potilaan omaisen ohjaustarpeesta ja ohjausmenetelmistä vuodeosastolla, pitkäaikaishoidossa ja kotihoidossa?

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa hankittiin manuaalisesti sekä sähköisistä Medic- ja Cinahl-tietokannoista. Aineiston hakua ja valintaa ohjasi sisäänotto- ja poisjättökriteerit sekä tutkimuskysymys. Aineistoksi muodostui kansallisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia yhdeksän kappaletta julkaisuvuosien 2013–2021 välillä.

Analyysimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysi aloitettiin keräämällä valitusta aineistosta alkuperäisilmauksia, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen. Alkuperäisilmaukset suomennettiin, pelkistettiin ja jaoteltiin niin, että samaa asiaa tarkoittavat ilmaukset muodostivat alaluokan ja alaluokat nimettiin sen sisältöä vastaavalla nimellä. Alaluokista muodostettiin yläluokkia ja yläluokista yksi pääluokka, joka nimettiin työn aiheella.

Opinnäytetyön tuloksissa korostui muistisairaan iäkkään potilaan omaisen ohjauksen tarve sekä heitä kuormittavat tekijät. Omaishoitajat kokevat tarvitsevansa ohjausta, tukea ja yhteydenpitoa enemmän hoitohenkilökunnan kanssa. Kuormittaviksi tekijöiksi omaishoitajat nimesivät hoitohenkilökunnasta johtuvat kuormittavat tekijät, muistipotilaan käytöshäiriöt sekä omaishoitajan oma työelämä omaishoitajuuden lisäksi. Hoitohenkilökunta toi esiin kouluttamattomuuden omaisyhteistyöstä, joka vaikutti sen toteutumiseen. Ohjausmenetelmissä nousi esiin erilaisten interventioiden tärkeys osana omaishoitajien jaksamisen tukemista. Omaisyhteistyön rakentuminen kuvattiin kumppanuudeksi ja sen tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nousivat tasa-arvoiset, toisiaan kunnioittavat ja yhteistyöhön perustuvat suhteet.

Tulokset tukivat aikaisempia tutkimuksia aiheesta ja sen tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työskentelyssä. Hyödynnettävyyden myötä tulokset kehittävät hoitohenkilökunnan ammatti- ja ohjaustaitoja. Hoitohenkilökunnalle tulisi taata koulutusta omaisyhteistyöstä, osana sen toteuttamista. Jatkossa tulisi tutkia lisää hoitohenkilökunnan omaisyhteistyön koulutusmahdollisuuksia ja toteutettavuutta.

Memory disorder means a disease that impairs memory, data processing and thought functions. It is estimated that approximately 14,500 people suffer from memory disorders in Finland every year. As the population ages, so does the number of people with memory disorders, and more and more relatives help their family members with memory disorders. Care workers also face elderly patients in different nursing environments in a progressive number. Cooperation with relatives is considered a resource and it is hoped that they will participate in the treatment of a person with memory disorder, as the cooperation supports individual care a person with a memory disorder.

The purpose of the study was to describe the guidance of a relative of an elderly patient with a memory disorder in an inpatient ward, long-term care and home care. Its aim was to advance nursing under the guidance of a relative of an elderly patient with a memory disorder. The research question was, what is known about the need for guidance and guidance methods of a relative of an elderly patient with a memory disorder in inpatient, long-term care and home care?

The study was carried out as a descriptive literature review. The material was obtained manually and from the electronic Medic- and Cinahl databases. The search for and selection of the data was guided by the admission and exclusion criteria and the research question. The data consisted of nine national and international studies between the publication years 2013–2021.

The method of analysis was material-oriented content analysis. The analysis of the data was started by collecting original phrases from the selected data, which answered the research question. The original phrases were translated, simplified and divided so that phrases meaning the same thing formed a subcategory and the subcategories were named by a name corresponding to its content. The subcategories were formed into upper classes, and one parent category was formed from the upper classes, named with the subject of the study.

The results of the study highlighted the need for guidance from the relative of an elderly patient with a memory disorder and the factors that burden them. Family caregivers feel that they need guidance, support and communication more with the nursing staff. The family caregivers identified the burdening factors caused by the nursing staff, the behavioral disorders of the memory patient and the family caregiver's own working life in addition to family caregiving. The nursing staff highlighted the lack of training affecting family cooperation. The importance of various interventions was highlighted in the guidance methods as part of supporting the coping of family caregivers. The construction of family cooperation was described as a partnership and its most important qualities were equal, respectful and collaborative relationships.

The results supported previous studies on the subject and its results can be used in clinical work. With usability, the results develop the professional and guidance skills of the nursing staff. Nursing staff should be guaranteed training in family cooperation as part of its implementation. In the future, further research should be done on the training possibilities and feasibility of family cooperation between nursing staff.