Käsihygienian toteutuminen teho- ja valvontahoidon yksikössä
Rikberg, Hanne (2022)
Rikberg, Hanne
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204175281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204175281
Tiivistelmä
Hyvä käsihygienia on tärkein yksittäinen keino estää hoitoon liittyviä infektioita. Käsihygienian toteuttaminen on helppoa, nopeaa ja kustannustehokasta, mutta sen toteutumattomuus terveydenhuollon henkilökunnan keskuudessa on haaste infektion torjunnan näkökulmasta. Käsihygienia toteutuu huonosti varsinkin teho-osastoilla. Teho-osastoilla hoidetaan kriittisesti sairaita potilaita ja siellä pitäisi toteuttaa optimaalista käsihygieniaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka käsihygienia toteutuu teho- ja valvontahoidon yksikössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa käsihygieniaa ja vähentää sairaalainfektioita.
Tässä opinnäytetyössä havainnoitiin sairaanhoitajien ja lääkäreiden käsihygienian toteutumista viiden päivän ajan erään eteläsuomalaisen keskussairaalan teho- ja valvontahoidon yksikössä. Käsihygieniaa havainnoitiin Maailman terveysjärjestön määrittelemissä käsihygieniatilanteissa ja havainnot kirjattiin strukturoidulle lomakkeelle, josta ne siirrettiin eHuuhde-ohjelmaan. Tulokset laskettiin käyttäen sovelluksessa valmiina olevia tilastollisia analyysejä ja esitettiin kuvailevin menetelmin.
Havaintoja tehtiin yhteensä 838. Sairaanhoitajien käsihygienia toteutui paremmin kuin lääkäreiden. Hoitajien käsihygienia toteutui 37 %:sti ja lääkäreiden 2 %:sti, kun kriteerinä oli riittävän pitkä käsidesinfektio. Hoitajien käsihygienia toteutui parhaiten suojakäsineiden riisumisen ja potilaan lähiympäristöön koskemisen jälkeen, huonoiten ennen potilaskontaktia. Lääkärit käyttivät käsihuuhdetta ainoastaan potilaskosketuksen ja potilaan lähiympäristöön koskemisen jälkeen. Käsihygienian toteutumista estäviä haittatekijöitä havaittiin sekä hoitajilla että lääkäreillä.
Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu käsihygienian toteutumista teho- ja valvontahoidon yksikössä. Hoitajien tulokset voidaan yleistää Suomen oloihin. Lääkäreiden vähäinen määrä tutkimuksessa vähentää tulosten yleistettävyyttä heidän osaltaan. Tuloksia voidaan hyödyntää käsihygieniakoulutusta suunniteltaessa.
Asiasanat: käsihygienia, tehohoito, havainnointi, havainnointitutkimus
Tässä opinnäytetyössä havainnoitiin sairaanhoitajien ja lääkäreiden käsihygienian toteutumista viiden päivän ajan erään eteläsuomalaisen keskussairaalan teho- ja valvontahoidon yksikössä. Käsihygieniaa havainnoitiin Maailman terveysjärjestön määrittelemissä käsihygieniatilanteissa ja havainnot kirjattiin strukturoidulle lomakkeelle, josta ne siirrettiin eHuuhde-ohjelmaan. Tulokset laskettiin käyttäen sovelluksessa valmiina olevia tilastollisia analyysejä ja esitettiin kuvailevin menetelmin.
Havaintoja tehtiin yhteensä 838. Sairaanhoitajien käsihygienia toteutui paremmin kuin lääkäreiden. Hoitajien käsihygienia toteutui 37 %:sti ja lääkäreiden 2 %:sti, kun kriteerinä oli riittävän pitkä käsidesinfektio. Hoitajien käsihygienia toteutui parhaiten suojakäsineiden riisumisen ja potilaan lähiympäristöön koskemisen jälkeen, huonoiten ennen potilaskontaktia. Lääkärit käyttivät käsihuuhdetta ainoastaan potilaskosketuksen ja potilaan lähiympäristöön koskemisen jälkeen. Käsihygienian toteutumista estäviä haittatekijöitä havaittiin sekä hoitajilla että lääkäreillä.
Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu käsihygienian toteutumista teho- ja valvontahoidon yksikössä. Hoitajien tulokset voidaan yleistää Suomen oloihin. Lääkäreiden vähäinen määrä tutkimuksessa vähentää tulosten yleistettävyyttä heidän osaltaan. Tuloksia voidaan hyödyntää käsihygieniakoulutusta suunniteltaessa.
Asiasanat: käsihygienia, tehohoito, havainnointi, havainnointitutkimus