Välillisten kustannusten kohdistaminen asiakasprojekteille kolmen vaihtoehtoisen laskentamenetelmän avulla
Kaukonen, Hanna (2022)
Kaukonen, Hanna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204135086
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204135086
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kehittää toimeksiantajan toimintaa antamalla tarkempaa tietoa kolmen vaihtoehtoisen laskentamenetelmän vaikutuksista välillisten kustannusten kohdistamisessa asiakasprojekteille. Tehtävänä oli selvittää tämänhetkisen laskentamenetelmän toteutustapa, toteuttaa vertailua vaihtoehtoisten laskentamenetelmien antamiin tuloksiin ja tuottaa kehitysehdotuksia välillisten kustannusten kohdistamiseen toimeksiantajan johdolle.
Ratkaisua lähdettiin etsimään kehittämistutkimuksen avulla kvalitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Tietoja kerättiin teemahaastattelulla, havainnoinnilla sekä dokumenteista. Haastatteluun valikoitui lumipallo-otannalla viisi organisaation toimihenkilöä, joille esitettiin haastattelurungon mukaiset kysymykset. Haastattelun aikana keskustelua johdatettiin henkilöiden vastuutehtävien suuntaan. Havainnoinnissa toimitusjohtajan toimintaa seuraamalla kerättiin tietoa kustannuslaskentapohjan käytöstä.
Tulokset osoittivat, että laskentamenetelmistä liikevaihto ja jalostusarvo poikkesivat toisistaan vähiten, vain materiaalikustannusten määrän perusteella. Materiaalikustannusten ollessa suuret välillisiä kustannuksia kertyi kohdistettavaksi jalostusarvoa menetelmänä käyttäen vähemmän ja päinvastoin. Toimintolaskennassa nettomyyntihinnaltaan suurimpien ja pienimpien töiden välilliset kustannukset poikkesivat edellä mainituista menetelmistä merkittävämmin. Välillisiä kustannuksia kertyi suurimmille töille noin 30–50 % vähemmän kuin toisilla menetelmillä laskettuna ja pienimmille töille noin 50–80 % enemmän.
Johtopäätöksenä todetaan, että kaikki laskentamenetelmät soveltuvat yrityksen käytettäväksi. Mikäli toimintolaskentaa halutaan hyödyntää jatkossa, on tuotteiden hinnoittelua muutettava. Ennen lopullisia toimenpiteitä yrityksen tulee varmistaa soveltuvatko hintojen muutokset vallitsevaan markkinatilanteeseen ja säilyvätkö tuotteiden hinnat kilpailukykyisinä.
Ratkaisua lähdettiin etsimään kehittämistutkimuksen avulla kvalitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Tietoja kerättiin teemahaastattelulla, havainnoinnilla sekä dokumenteista. Haastatteluun valikoitui lumipallo-otannalla viisi organisaation toimihenkilöä, joille esitettiin haastattelurungon mukaiset kysymykset. Haastattelun aikana keskustelua johdatettiin henkilöiden vastuutehtävien suuntaan. Havainnoinnissa toimitusjohtajan toimintaa seuraamalla kerättiin tietoa kustannuslaskentapohjan käytöstä.
Tulokset osoittivat, että laskentamenetelmistä liikevaihto ja jalostusarvo poikkesivat toisistaan vähiten, vain materiaalikustannusten määrän perusteella. Materiaalikustannusten ollessa suuret välillisiä kustannuksia kertyi kohdistettavaksi jalostusarvoa menetelmänä käyttäen vähemmän ja päinvastoin. Toimintolaskennassa nettomyyntihinnaltaan suurimpien ja pienimpien töiden välilliset kustannukset poikkesivat edellä mainituista menetelmistä merkittävämmin. Välillisiä kustannuksia kertyi suurimmille töille noin 30–50 % vähemmän kuin toisilla menetelmillä laskettuna ja pienimmille töille noin 50–80 % enemmän.
Johtopäätöksenä todetaan, että kaikki laskentamenetelmät soveltuvat yrityksen käytettäväksi. Mikäli toimintolaskentaa halutaan hyödyntää jatkossa, on tuotteiden hinnoittelua muutettava. Ennen lopullisia toimenpiteitä yrityksen tulee varmistaa soveltuvatko hintojen muutokset vallitsevaan markkinatilanteeseen ja säilyvätkö tuotteiden hinnat kilpailukykyisinä.