Uusien luontokohteiden paikantaminen vuoden 2011 laserkeilaushankkeessa Kainuussa
Schroderus, Suvi (2014)
Schroderus, Suvi
Lapin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076371
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee luontokohteiden paikantamista sisätyönä. Tavoitteena on vastata kysymykseen voidaanko luontokohteita paikantaa yhdistelemällä eri aineistoista saatavia tietoja. Toisena tavoitteena on tuottaa opas uusien luontokohteiden paikantamisesta.
Työssäni käsittelen Kainuussa vuoden 2011 keilausalueen aineiston toimenpidekuvioinnin yhteydessä suoritettua luontokohteiden paikantamista. Vertaan uusien ja vanhojen luontokohteiden jakautumista pää- ja alaryhmittäin, vertailen myös kohteiden pinta-aloja sekä maaperän ominaisuuksia ja puulajien esiintymistä kohteilla. Vertailulla pyrin tuottamaan lisätietoa sisätyönä tehtävälle paikantamiselle.
Luontokohteiden paikantaminen sisätyönä osoittautui kannattavaksi joka neljännen paikannuksen ollessa metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Sisätyönä tehdyistä paikannuksista 40 prosenttia oli luontokohteita. Maastotarkastusten jälkeen löydettyjen kohteiden määrä kasvoi ja sisätyönä paikannettujen metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen osuudeksi tuli 14,2 prosenttia. Pää- ja alaryhmäjakaumassa tulosten myötä uusien kohteiden määrä nousi prosentuaalisesti muissa arvokkaissa elinympäristöissä 10,6 prosenttia ja metsälain erityisen tärkeillä elinympäristöillä yhdeksän prosenttia. Pinta-alallisessa tarkastelussa lisäys oli muissa arvokkaissa elinympäristöissä 13,9 prosenttia ja metsälain erityisen tärkeillä elinympäristöillä 14,2 prosenttia. Kehitysluokkajakaumassa puusto sijoittui valtaosin uudistuskypsiin metsiin molemmissa tarkasteltavissa ryhmissä. Aikaisemmin vastaavaa menetelmää luontokohteiden paikantamiseen ei ole kokeiltu ja nyt saavutettu tulos on hyvä.
Työssä tuotettu opas on tarkoitettu tukemaan ja edelleen kehittämään nyt aloitettua menetelmää. Menetelmä ei ole aukoton ja sen kehittämistä on hyvä jatkaa luontokohteiden paikantamisvarmuuden parantamiseksi.
Työssäni käsittelen Kainuussa vuoden 2011 keilausalueen aineiston toimenpidekuvioinnin yhteydessä suoritettua luontokohteiden paikantamista. Vertaan uusien ja vanhojen luontokohteiden jakautumista pää- ja alaryhmittäin, vertailen myös kohteiden pinta-aloja sekä maaperän ominaisuuksia ja puulajien esiintymistä kohteilla. Vertailulla pyrin tuottamaan lisätietoa sisätyönä tehtävälle paikantamiselle.
Luontokohteiden paikantaminen sisätyönä osoittautui kannattavaksi joka neljännen paikannuksen ollessa metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Sisätyönä tehdyistä paikannuksista 40 prosenttia oli luontokohteita. Maastotarkastusten jälkeen löydettyjen kohteiden määrä kasvoi ja sisätyönä paikannettujen metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen osuudeksi tuli 14,2 prosenttia. Pää- ja alaryhmäjakaumassa tulosten myötä uusien kohteiden määrä nousi prosentuaalisesti muissa arvokkaissa elinympäristöissä 10,6 prosenttia ja metsälain erityisen tärkeillä elinympäristöillä yhdeksän prosenttia. Pinta-alallisessa tarkastelussa lisäys oli muissa arvokkaissa elinympäristöissä 13,9 prosenttia ja metsälain erityisen tärkeillä elinympäristöillä 14,2 prosenttia. Kehitysluokkajakaumassa puusto sijoittui valtaosin uudistuskypsiin metsiin molemmissa tarkasteltavissa ryhmissä. Aikaisemmin vastaavaa menetelmää luontokohteiden paikantamiseen ei ole kokeiltu ja nyt saavutettu tulos on hyvä.
Työssä tuotettu opas on tarkoitettu tukemaan ja edelleen kehittämään nyt aloitettua menetelmää. Menetelmä ei ole aukoton ja sen kehittämistä on hyvä jatkaa luontokohteiden paikantamisvarmuuden parantamiseksi.