Olkapäätä ja lapaluuta tukevien lihasten EMG-aktiivisuus olkapään impingement-oireyhtymässä
Pentikäinen, Heidi; Louhelo, Jonna (2014)
Pentikäinen, Heidi
Louhelo, Jonna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405025604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405025604
Tiivistelmä
Olkapään subacromiaalinen impingement-oireyhtymä on olkapäävaivoista yleisin, ja se pitää sisällään jopa 44 - 65 % kaikista olkapääkivun takia tehdyistä lääkärikäynneistä.
Impingement syntyy, kun kiertäjäkalvosinjänteet, hauislihaksen pitkän pään jänne tai subacromiaalinen bursa jäävät olkapään subacromiaalitilaan puristuksiin käden elevaatioliikkeessä.
Työn tarkoituksena oli selvittää, onko oireettoman olkapään ja impingement-oireisen olkapään lihasaktiivisuuksien välillä eroa olkanivelen eri fleksio- ja abduktiokulmilla.
Lisäksi tutkimustilanteessa testattiin, miten slingaharjoittelun tarjoama epävakaa alusta vaikuttaa lihasaktiivisuuksiin punnerrusasennossa.
Tämä opinnäytetyö on vertaileva kokeellinen tutkimus, johon osallistui kolme kliiniseltä oirekuvaltaan sekundääri-impingement-oireista henkilöä sekä kolme olkapäiltään
oireetonta verrokkihenkilöä. Lihasaktiivisuuksien mittaaminen toteutettiin pintaelektromyografian (EMG) avulla ja mittaukset suoritettiin molemmilta puolilta neljästä lihaksesta
maksimaalisen tahdonalaisen isometrisen lihassupistuksen (MVIC) aikana empty can-, military press- ja etunojapunnerrusasennossa.
Tulokset osoittivat, että m. trapeziuksen yläosa, m. serratus anterior ja m. infraspinatus aktivoituivat enemmän impingement-oireisella ryhmällä empty can -testausasennossa.
Kuitenkin, military press -testausasennossa m. trapeziuksen yläosa ja alaosa sekä m. serratus anterior aktivoituivat vähemmän impingement-oireisella ryhmällä kuin oireettomalla
ryhmällä. Impingement-oireisen ryhmän oireellista ja oireetonta puolta verrattaessa keskenään m. trapeziuksen yläosa ja alaosa sekä m. infraspinatus aktivoituivat
enemmän oirepuolella kuin oireettomalla puolella. Kun verrattiin punnerrusasentoa stabiililla ja epästabiililla alustalla, lihasaktiivisuus oli suurempaa stabiililla alustalla. Pienestä otoskoosta johtuen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä, vaan tutkimusta
on tarkasteltavana tapaustutkimuksena.
Impingement syntyy, kun kiertäjäkalvosinjänteet, hauislihaksen pitkän pään jänne tai subacromiaalinen bursa jäävät olkapään subacromiaalitilaan puristuksiin käden elevaatioliikkeessä.
Työn tarkoituksena oli selvittää, onko oireettoman olkapään ja impingement-oireisen olkapään lihasaktiivisuuksien välillä eroa olkanivelen eri fleksio- ja abduktiokulmilla.
Lisäksi tutkimustilanteessa testattiin, miten slingaharjoittelun tarjoama epävakaa alusta vaikuttaa lihasaktiivisuuksiin punnerrusasennossa.
Tämä opinnäytetyö on vertaileva kokeellinen tutkimus, johon osallistui kolme kliiniseltä oirekuvaltaan sekundääri-impingement-oireista henkilöä sekä kolme olkapäiltään
oireetonta verrokkihenkilöä. Lihasaktiivisuuksien mittaaminen toteutettiin pintaelektromyografian (EMG) avulla ja mittaukset suoritettiin molemmilta puolilta neljästä lihaksesta
maksimaalisen tahdonalaisen isometrisen lihassupistuksen (MVIC) aikana empty can-, military press- ja etunojapunnerrusasennossa.
Tulokset osoittivat, että m. trapeziuksen yläosa, m. serratus anterior ja m. infraspinatus aktivoituivat enemmän impingement-oireisella ryhmällä empty can -testausasennossa.
Kuitenkin, military press -testausasennossa m. trapeziuksen yläosa ja alaosa sekä m. serratus anterior aktivoituivat vähemmän impingement-oireisella ryhmällä kuin oireettomalla
ryhmällä. Impingement-oireisen ryhmän oireellista ja oireetonta puolta verrattaessa keskenään m. trapeziuksen yläosa ja alaosa sekä m. infraspinatus aktivoituivat
enemmän oirepuolella kuin oireettomalla puolella. Kun verrattiin punnerrusasentoa stabiililla ja epästabiililla alustalla, lihasaktiivisuus oli suurempaa stabiililla alustalla. Pienestä otoskoosta johtuen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä, vaan tutkimusta
on tarkasteltavana tapaustutkimuksena.