Vahvuuskorteilla voimaantumiseen sijaishuollon asiakastyössä
Häyrinen, Maija (2014)
Häyrinen, Maija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404234664
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404234664
Tiivistelmä
Häyrinen, Maija. Vahvuuskorteilla voimaatumiseen sijaishuollon asiakastyössä. Kevät 2014, 48 sivua. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää lastensuojelun sijaishuollon omahoitajien näkemyksiä lapsen tai vanhemman vuorovaikutuksesta asiakastyössä. Työn tarkoitus oli kokeilun avulla selvittää omahoitajien näkökulmasta vuorovaikutusta tukevan välineen eli vahvuuskorttien käyttöä perhetyössä. Kokeilu toteutettiin ajalla syksyllä 2013 ja keväällä 2014 yhteistyötaho on yksityinen lastensuojeluyksikkö, jossa osa omahoitajista kokeili Pesäpuu ry:n vahvuuskortteja perhetyössään. Osalla heistä oli aiempaa kokemusta vahvuuskorttien käytöstä. Aineistonkeruun tein sähköpostitse lomakehaastatteluna, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kolme omahoitajaa vastasi kyselyyn ja kokeili vahvuuskortteja perhetyössä.
Tuloksista ilmeni, että yhden omahoitajan mielestä vahvuuskorteille vuorovaikutusta tukevana välineenä olisi käyttöä ja tarvetta työskentelyssä. Kortit auttavat lapsen tai vanhemman mielipiteen esille saamisessa. Kahden omahoitajien mielestä, toiminnallisen välineen eli vahvuuskorttien käytön tukevan vuorovaikutuksen syntymistä. Kuvien avulla vuorovaikutus avautuu helpommin kuin puhumalla. Lapsen on helpompi kertoa asioista toiminnallisen välineen avulla. Lapsen voi olla helpompi konkreettisen asian, kuvan avulla antaa palautetta kuin pelkästään sanallisesti. Positiivisen palautteen antaminen kuvien avulla nähtiin olevan helpompaa kuin yksinomaan keskustelun avulla. Yksi omahoitajista näki työntekijän omien ennakkoasenteiden voivan olla esteenä toiminnallisen välineen käytölle. Yksi omahoitajista totesi, että huomaamattaan voi asettua osaajan asemaan ja sillä voi luoda paineita asiakkaalle. Toiminnallisella välineellä ei aina onnistuta saamaan avointa vuorovaikutusta, jolloin olisi hyvä käsitellä tilanne asiakkaan kanssa. Toiminnallinen väline ei ole itsetarkoitus työskentelyssä. Tilanteessa olisi hyvä miettiä, oliko se sopiva tai riittävän luottamuksellinen työskentelyyn. Kaikesta tärkeintä on ihmisten välille syntyvä vuorovaikutus, jota toiminnallisilla välineillä voidaan edistää ja tukea.
Omahoitajat näkivät asiakkaiden suhtautuvan osittain myönteisesti toiminnalli-sen välineen käyttöön ja keskustelujen yhteydessä oltiin tyytyväisiä siitä, että oli toimintaa. Osa asiakkaista suhtautui empivästi ja varautuneesti toiminnallisen välineen käyttöön. Omahoitajien mielestä toiminnallinen väline oli monipuolinen. Sitä voidaan käyttää myös eri-ikäisten kanssa. Toiminnallisen välineen nähtiin auttavan ja tukevan asiakasta itsetunnon vahvistumisessa. Vahvuuskorttien käyttö toi esille omahoidettavasta uusia puolia ja näkemyksiä, joita ei ollut aiemmin havaittu. Lisäksi omahoitajalla oli mahdollisuus omahoidettavansa kanssa yhteiseen aikaan, joka ei ole arjessa aina itsestäänselvyys.
Avainsanat: lastensuojelu, sijaishuolto, lapsen osallisuus, lapsen etu, perhetyö, omahoitaja, vuorovaikutus ja vahvuuskortit.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää lastensuojelun sijaishuollon omahoitajien näkemyksiä lapsen tai vanhemman vuorovaikutuksesta asiakastyössä. Työn tarkoitus oli kokeilun avulla selvittää omahoitajien näkökulmasta vuorovaikutusta tukevan välineen eli vahvuuskorttien käyttöä perhetyössä. Kokeilu toteutettiin ajalla syksyllä 2013 ja keväällä 2014 yhteistyötaho on yksityinen lastensuojeluyksikkö, jossa osa omahoitajista kokeili Pesäpuu ry:n vahvuuskortteja perhetyössään. Osalla heistä oli aiempaa kokemusta vahvuuskorttien käytöstä. Aineistonkeruun tein sähköpostitse lomakehaastatteluna, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kolme omahoitajaa vastasi kyselyyn ja kokeili vahvuuskortteja perhetyössä.
Tuloksista ilmeni, että yhden omahoitajan mielestä vahvuuskorteille vuorovaikutusta tukevana välineenä olisi käyttöä ja tarvetta työskentelyssä. Kortit auttavat lapsen tai vanhemman mielipiteen esille saamisessa. Kahden omahoitajien mielestä, toiminnallisen välineen eli vahvuuskorttien käytön tukevan vuorovaikutuksen syntymistä. Kuvien avulla vuorovaikutus avautuu helpommin kuin puhumalla. Lapsen on helpompi kertoa asioista toiminnallisen välineen avulla. Lapsen voi olla helpompi konkreettisen asian, kuvan avulla antaa palautetta kuin pelkästään sanallisesti. Positiivisen palautteen antaminen kuvien avulla nähtiin olevan helpompaa kuin yksinomaan keskustelun avulla. Yksi omahoitajista näki työntekijän omien ennakkoasenteiden voivan olla esteenä toiminnallisen välineen käytölle. Yksi omahoitajista totesi, että huomaamattaan voi asettua osaajan asemaan ja sillä voi luoda paineita asiakkaalle. Toiminnallisella välineellä ei aina onnistuta saamaan avointa vuorovaikutusta, jolloin olisi hyvä käsitellä tilanne asiakkaan kanssa. Toiminnallinen väline ei ole itsetarkoitus työskentelyssä. Tilanteessa olisi hyvä miettiä, oliko se sopiva tai riittävän luottamuksellinen työskentelyyn. Kaikesta tärkeintä on ihmisten välille syntyvä vuorovaikutus, jota toiminnallisilla välineillä voidaan edistää ja tukea.
Omahoitajat näkivät asiakkaiden suhtautuvan osittain myönteisesti toiminnalli-sen välineen käyttöön ja keskustelujen yhteydessä oltiin tyytyväisiä siitä, että oli toimintaa. Osa asiakkaista suhtautui empivästi ja varautuneesti toiminnallisen välineen käyttöön. Omahoitajien mielestä toiminnallinen väline oli monipuolinen. Sitä voidaan käyttää myös eri-ikäisten kanssa. Toiminnallisen välineen nähtiin auttavan ja tukevan asiakasta itsetunnon vahvistumisessa. Vahvuuskorttien käyttö toi esille omahoidettavasta uusia puolia ja näkemyksiä, joita ei ollut aiemmin havaittu. Lisäksi omahoitajalla oli mahdollisuus omahoidettavansa kanssa yhteiseen aikaan, joka ei ole arjessa aina itsestäänselvyys.
Avainsanat: lastensuojelu, sijaishuolto, lapsen osallisuus, lapsen etu, perhetyö, omahoitaja, vuorovaikutus ja vahvuuskortit.