2D-peligrafiikka
Rasinkangas, Teemu (2014)
Rasinkangas, Teemu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404114178
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404114178
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoitus oli tutkia grafiikan tuottamista valmiiseen 2D-peliin. Peligrafiikan tekemisessä oli otettava huomioon monia teknisiä ja rajoittavia tekijöitä, joita ilmenee peliprojektissa. Insinöörityössä perehdyttiin muun muassa ajan optimointiin, referenssin hyödyntämiseen ja pelin osa-alueiden, kuten hahmojen tai pelikentän, suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Projektissa todettiin, että monet kasuaali- ja mobiilipelit ovat nykyään 2D:tä. Laitevaati-mukset ja trendit olivat vaikuttaneet nykypäivän 2D-pelin ilmeeseen, mutta vanhoja retropelejä ja kasuaalipelejä ei ole unohdettu. 2D-pelejä on helppo tehdä, koska ne eivät vaadi monimutkaista tuotantoprosessia, niin kuin 3D-pelin tuottaminen. 2D-pelit voivat olla myös vahvasti sidoksissa niiden taiteelliseen tyyliin, ja ne vetoavat pelaajiin persoonallisella grafiikalla. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla riippuvaisia graafisesta ilmeestä, ja ne voivat painottua käyttöliittymän toiminnallisuuteen, kuten esimerkiksi managerointipeleissä.
Insinöörityöprojektissa tehtiin grafiikka Toy Party -peliin, joka sisälsi useamman minipelin. Peli vetosi leikki-ikäisiin lapsiin pirteillä hahmoilla ja sopivan haastavilla pelimekaniikoilla. Toteutus oli aloitettava projektin määrittelyllä ja suunnittelulla, koska projekti alkoi ilman graafista ohjeistusta. Toy Partyn minipelit olivat yksinkertaisia ja viihdyttäviä kasuaalipelejä. Pelien tyyliä ohjasivat päätökset graafisen projektion ja ohjelmiston valinnan suhteen, joten niiden määrittely alussa oli keskeinen osa pelin esituotantoa. Grafiikan toteutusta helpottivat monet työkalut ja tekniikat, kuten onion skinning -tekniikan imitoiminen animoinnissa. Vaikka pelisuunnittelu oli jakautunut usealle henkilölle, aikarajat ja tehtävät pysyivät hallussa ja lopputuloksena oli onnistunut peli, jota ei kuitenkaan julkaistu.
Projektissa todettiin, että monet kasuaali- ja mobiilipelit ovat nykyään 2D:tä. Laitevaati-mukset ja trendit olivat vaikuttaneet nykypäivän 2D-pelin ilmeeseen, mutta vanhoja retropelejä ja kasuaalipelejä ei ole unohdettu. 2D-pelejä on helppo tehdä, koska ne eivät vaadi monimutkaista tuotantoprosessia, niin kuin 3D-pelin tuottaminen. 2D-pelit voivat olla myös vahvasti sidoksissa niiden taiteelliseen tyyliin, ja ne vetoavat pelaajiin persoonallisella grafiikalla. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla riippuvaisia graafisesta ilmeestä, ja ne voivat painottua käyttöliittymän toiminnallisuuteen, kuten esimerkiksi managerointipeleissä.
Insinöörityöprojektissa tehtiin grafiikka Toy Party -peliin, joka sisälsi useamman minipelin. Peli vetosi leikki-ikäisiin lapsiin pirteillä hahmoilla ja sopivan haastavilla pelimekaniikoilla. Toteutus oli aloitettava projektin määrittelyllä ja suunnittelulla, koska projekti alkoi ilman graafista ohjeistusta. Toy Partyn minipelit olivat yksinkertaisia ja viihdyttäviä kasuaalipelejä. Pelien tyyliä ohjasivat päätökset graafisen projektion ja ohjelmiston valinnan suhteen, joten niiden määrittely alussa oli keskeinen osa pelin esituotantoa. Grafiikan toteutusta helpottivat monet työkalut ja tekniikat, kuten onion skinning -tekniikan imitoiminen animoinnissa. Vaikka pelisuunnittelu oli jakautunut usealle henkilölle, aikarajat ja tehtävät pysyivät hallussa ja lopputuloksena oli onnistunut peli, jota ei kuitenkaan julkaistu.