Sous vide -kypsennetyn ruoan käyttö- ja laatuvaatimukset suomalaisten ravintoloiden näkökulmasta
Laakso, Aino-Kaisa (2012)
Laakso, Aino-Kaisa
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403213393
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403213393
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada selville sous vide -tuotteiden käyttö- ja laatuvaatimukset suomalaisten ravintoloiden näkökulmasta. Työ on osa hanketta nimeltä Uudet elintarvikeprosessit – näkökulmina laatu ja kestävä tuotantotalous. Hanke on vahvasti kytkeytynyt Etelä-Pohjanmaalle, joten ensisijaisesti tavoitteena oli saada selville Etelä-Pohjanmaalla toimivien ravintoloiden näkökulma.
Tutkimukseen osallistui 17 ravintolaa Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnista. Vastaajat olivat pääasiassa keittiömestareita tai -päälliköitä. Ravintoloita oli edustettuna neljää eri tyyppiä: fine dining -ravintoloita, pieniä ja isoja à la carte -ravintoloita sekä à la carte -ravintoloita, jotka toimivat hotellin yhteydessä.
Tutkimuksen haastattelut toteutettiin 1.10–23.10.2012 strukturoituina puhelinhaastatteluina, jotka nauhoitettiin avointen kysymysten vuoksi. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä.
Laatukriteereistä eniten mainintoja sai maku. Ruoan hyvä maku onkin tunnistettu laatutekijä, kun laatu on aiemmin tarkoittanut lähinnä hyvää turvallisuutta ja hygieniaa (Meronen 2012, 12). Sous vide -kypsennysmenetelmän hyödyt koettiin samoiksi, kuin aikaisemmissa tutkimuksissa ja julkaisuissa on todettu (Creed 1998, 106; Curch & Parsons 1999, 6-7; Hoepfl 2012 The final cut, 44; Tiampo 2006, 16). Kuitenkaan menetelmän ravitsemukselliset hyödyt eivät tulleet yhdessäkään haastattelussa ilmi. Vastaajat eivät edustamissaan tahoissa tavoitelleet kovin pitkiä säilyvyysaikoja valmistamilleen tuotteille. Lihaa valmistettiin ja käytettiin teollisuuden tuotteista selvästi eniten.
Uudet elintarvikeprosessit – näkökulmina laatu ja kestävä tuotantotalous -hanke on Tekesin ja osallistujayritysten rahoittama, jossa tutkijatahoina ovat Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK Liiketalous, Ravitsemisala sekä SeAMK Tekniikka, Bio- ja elintarvikeala), Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus.
Tutkimukseen osallistui 17 ravintolaa Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnista. Vastaajat olivat pääasiassa keittiömestareita tai -päälliköitä. Ravintoloita oli edustettuna neljää eri tyyppiä: fine dining -ravintoloita, pieniä ja isoja à la carte -ravintoloita sekä à la carte -ravintoloita, jotka toimivat hotellin yhteydessä.
Tutkimuksen haastattelut toteutettiin 1.10–23.10.2012 strukturoituina puhelinhaastatteluina, jotka nauhoitettiin avointen kysymysten vuoksi. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä.
Laatukriteereistä eniten mainintoja sai maku. Ruoan hyvä maku onkin tunnistettu laatutekijä, kun laatu on aiemmin tarkoittanut lähinnä hyvää turvallisuutta ja hygieniaa (Meronen 2012, 12). Sous vide -kypsennysmenetelmän hyödyt koettiin samoiksi, kuin aikaisemmissa tutkimuksissa ja julkaisuissa on todettu (Creed 1998, 106; Curch & Parsons 1999, 6-7; Hoepfl 2012 The final cut, 44; Tiampo 2006, 16). Kuitenkaan menetelmän ravitsemukselliset hyödyt eivät tulleet yhdessäkään haastattelussa ilmi. Vastaajat eivät edustamissaan tahoissa tavoitelleet kovin pitkiä säilyvyysaikoja valmistamilleen tuotteille. Lihaa valmistettiin ja käytettiin teollisuuden tuotteista selvästi eniten.
Uudet elintarvikeprosessit – näkökulmina laatu ja kestävä tuotantotalous -hanke on Tekesin ja osallistujayritysten rahoittama, jossa tutkijatahoina ovat Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK Liiketalous, Ravitsemisala sekä SeAMK Tekniikka, Bio- ja elintarvikeala), Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus.