Koulunaloittajana lapsi, jolla on kielenkehityksen erityisvaikeus : Vanhempien kokemuksia arjesta ja päivähoidon tuesta

Abstract

TIIVISTELMÄ Vistiaho, Miia. Koulunaloittajana lapsi, jolla on kielenkehityksen erityisvaikeus. Vanhempien kokemuksia arjesta ja päivähoidon tuesta. Helsinki, syksy 2009, 59 s., 4 liitettä.

Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjel-ma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.

Opinnäytetyöni liittyy Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry:n Meidän perhe menee kouluun -projektiin (2007–2009). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lapsen kielenkehityksen erityisvaikeus vaikuttaa perheen arkeen, millaista tukea päivähoito tarjoaa lapselle, jolla on kielenkehityksen erityisvaikeus ja tämän perheelle sekä selvittää, millaisia ajatuksia ja tunteita vanhemmilla herää, kun heidän lapsensa on aloittamassa koulun.

Opinnäytetyöni on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jossa olen käyttänyt teemahaastattelua. Haastattelin viiden perheen, yhteensä kahdeksaa vanhempaa Meidän perhe menee kouluun -projektin viikonlopputapaamisissa. Aineiston analyysimenetelmän olen käyttänyt teemoittelua.

Lapsen kielenkehityksen erityisvaikeus vaikutti perheen arkeen terapiaan viemisten ja tuomisten, puheharjoitusten muodossa. Puhetta tukevista ja korvaavista kommunikointikeinoista erityisesti kuvat tulivat osaksi perheen arkea. Kuvien avulla hahmotettiin ja ennakoitiin perheen tulevia tapahtumia. Vanhemmat kertoivat, että lapselle, jolla on kielenkehityksen erityisvaikeus täytyy selittää monesti asiat useampaan kertaan ja lapsi tarvitsee tukea sosiaalisissa suhteissa sekä itsetunnon vahvistamisessa. Vertaistukea pidettiin tärkeänä vanhempien jaksamiselle.

Päivähoito tukee lasta, jolla on kielenkehityksen erityisvaikeus, pyrkimällä järjestämään lapselle kielenkehitystä tukeva ympäristön. Tavat, jolla lapsen erityisen tuen tarve huomioitiin, vaihtelivat päiväkotikohtaisesti. Vanhemmat odottivat eri asioita kasvatuskumppanuudelta. Osa vanhemmista kaipasi itselleen päivähoidosta enemmän tietoa kielenkehityksen erityisvaikeuksien kuntoutuksesta ja kouluvaihtoehdoista. Muutamat kokivat saavansa tietoa päivähoidosta ja koki, että päivähoidon henkilökunnan välittävä asenne tuki heitä.

Lapsen koulunkäynnin alkamiseen suhtauduttiin pääosin positiivisesti. Osaa vanhemmista huoletti se, miten lapsi tulee pärjäämään sosiaalisissa suhteissa luokkatovereiden kanssa. Vanhempien oma rooli koulunkäynnin tukemisessa nähtiin tärkeänä.

Asiasanat: Kielen kehityksen erityisvaikeus, erityisopetus, lapset, siirtymäaihe, esiopetus, alakoulu, kasvatuskumppanuus, vanhemmat, kokemukset, vertaistuki

ABSTRACT Vistiaho, Miia. A child with a specific language impairment starts school. Parents’ experiences of everyday life and the support of daycare.

59 p., 4 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services.

My research was a part of the Meidän perhe menee kouluun (Our family goes to school 2007–2009) project conducted by the Finnish Stroke and Dysphasia Association. The aim of the study was to examine parents’ experiences and thoughts of being the parent of a child with a specific language impairment, in this case dysphasia. The children studied were at the age of starting school. The research questions were the following: Has the language impairment had an effect on family life? Have the child and the family received support from day care personnel? What were the thoughts and feelings of parents when their child started school? The study focused on educational partnership and it was family-oriented. I used the term "a child with special needs" in my study when referring to children with a specific language impairment.

The research methods were qualitative. The data was collected by using interviews involving eight parents from five families. The parents were interviewed individually and together as parents. The results were analyzed and categorized into various themes.

The results revealed that a child’s specific language impairment affected the families’ schedules. Parents had to schedule time for various speech therapy sessions, for example, speech training and AAC (Augmentative and alternative communication) method sessions. Also, picture exercises became part of the families’ everyday life. The pictures, in particular, helped to outline the events of days and weeks for the children. The parents also mentioned that children with a language impairment had difficulties in interacting with siblings and peers. Consequently, parents had to support their children in developing these relationships and also give support to the children in building better self-esteem. The parents felt that peer support was important for their own coping.

Day care supported the children by providing them an environment which supported language development. The parents’ expectations about the educational partnership were diverse. Some parents felt that they received enough support from day care but the others needed more information, for example, on language rehabilitation.

The parents’ expectations of the child’s abilities to learn at school were mostly positive. Some parents were slightly concerned of the child’s skills to cope with fellow pupils. Parents felt that they had an important role in supporting their child’s learning.

KEYWORDS: specific language impairment, a child with special needs, transitional stage, educational partnership, family orientation, peer support