Autonomisen työvuorosuunnittelun käyttöönotto Kuopion Yliopistollisen sairaalan päivystyksessä : Lääkintävahtimestareiden kokemukset uudesta työvuorosuunnittelumallista
Tabell, Miia (2013)
Tabell, Miia
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401021023
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401021023
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin strategiassa vuosille 2009–2013 yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on kirjattu kehittää joustavia toimintatapoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa työaika-autonomista työvuorosuunnittelumallia on kehitetty systemaattisesti ja se on käytäntöä jo useassa eri yksikössä organisaation sisällä. Työaika-autonominen työvuorosuunnittelumalli on yksi vaihtoehto, jonka avulla työntekijät voivat vaikuttaa oman työn hallintaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata työaika-autonomian käyttöönottoprosessi Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) päivystyksen lääkintävahtimestareille sekä kokemukset uuden mallin käytöstä ja sen vaikutuksista. Tutkimukseen osallistuneet tekevät kolmivuorotyötä. Tutkimus on laadullinen toimintatutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Tutkimustulosten mukaan työaika-autonomian avulla työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on helpompaa, vuoronhaitat vähenivät ja elämää pystyi suunnittelemaan pidemmällä aikajänteellä. Työyhteisötaidoilla oli merkittävä vaikutus työaika-autonomian toteutumiseen. Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri koettiin tärkeäksi. Haasteellisuutta lisäsi työaika-autonomian aloittaminen työyksikössä vain yhdelle ammattiryhmälle. Päivystyksen suuren henkilöstö määrän vuoksi työaika-autonomista työvuorosuunnittelua olisi ollut käytännössä mahdoton ottaa käyttöön koko henkilöstölle. Työvuorosuunnittelussa tuli kuitenkin huomioida kokonaishenkilökunta vahvuus.
Tulosten mukaan mallin opettelu vie paljon aikaa ja vaatii vielä syvällisempää perehtymistä asiaan. Haasteelliseksi koettiin kiireinen ja fyysisesti suuri toimintaympäristö sekä yhteisen ajan löytäminen työvuorosuunnittelusta keskustelemiseen. Yhteisen toiminnan kehittäminen vaatii työyhteisötaitoja kuten vuorovaikutus ja yhteistyötaitoja ja jokaisen työntekijän sitoutumista työaika-autonomiaan sekä työyhteisön yhdessä luomiin pelisääntöihin ovat edellytykset työaika-autonomian toteutumiselle.
Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin strategiassa vuosille 2009–2013 yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on kirjattu kehittää joustavia toimintatapoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa työaika-autonomista työvuorosuunnittelumallia on kehitetty systemaattisesti ja se on käytäntöä jo useassa eri yksikössä organisaation sisällä. Työaika-autonominen työvuorosuunnittelumalli on yksi vaihtoehto, jonka avulla työntekijät voivat vaikuttaa oman työn hallintaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata työaika-autonomian käyttöönottoprosessi Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) päivystyksen lääkintävahtimestareille sekä kokemukset uuden mallin käytöstä ja sen vaikutuksista. Tutkimukseen osallistuneet tekevät kolmivuorotyötä. Tutkimus on laadullinen toimintatutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Tutkimustulosten mukaan työaika-autonomian avulla työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on helpompaa, vuoronhaitat vähenivät ja elämää pystyi suunnittelemaan pidemmällä aikajänteellä. Työyhteisötaidoilla oli merkittävä vaikutus työaika-autonomian toteutumiseen. Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri koettiin tärkeäksi. Haasteellisuutta lisäsi työaika-autonomian aloittaminen työyksikössä vain yhdelle ammattiryhmälle. Päivystyksen suuren henkilöstö määrän vuoksi työaika-autonomista työvuorosuunnittelua olisi ollut käytännössä mahdoton ottaa käyttöön koko henkilöstölle. Työvuorosuunnittelussa tuli kuitenkin huomioida kokonaishenkilökunta vahvuus.
Tulosten mukaan mallin opettelu vie paljon aikaa ja vaatii vielä syvällisempää perehtymistä asiaan. Haasteelliseksi koettiin kiireinen ja fyysisesti suuri toimintaympäristö sekä yhteisen ajan löytäminen työvuorosuunnittelusta keskustelemiseen. Yhteisen toiminnan kehittäminen vaatii työyhteisötaitoja kuten vuorovaikutus ja yhteistyötaitoja ja jokaisen työntekijän sitoutumista työaika-autonomiaan sekä työyhteisön yhdessä luomiin pelisääntöihin ovat edellytykset työaika-autonomian toteutumiselle.