Terveydenhoitajien kokemuksia naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan tunnistamisesta, puheeksiottamisesta ja tukemisesta äitiys- ja lastenneuvolassa
Jämsä, Eveliina; Kemppainen, Kirsi (2013)
Jämsä, Eveliina
Kemppainen, Kirsi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013122022052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013122022052
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla äitiys- ja lastenneuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan tunnistamisesta, puheeksiottamisesta ja tukemisesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin tietoa terveydenhoitajien valmiuksista tunnistaa ja puheeksiottaa parisuhdeväkivalta. Tavoitteena oli myös saada tietoa, millainen rooli terveydenhoitajalla on parisuhdeväkivaltaa kokeneen asiakkaan tukijana ja yhtenä moniammatillisen tiimin jäsenenä.
Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla haastattelemalla neljää erään kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa, jotka olivat työskennelleet 8-14 vuotta neuvolassa. Haastattelusta saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti.
Tutkimustulosten mukaan terveydenhoitajilla on paljon tietoa ja kokemusta parisuhdeväkivallasta sekä sen merkeistä. Asiakkaan fyysiset ja psyykkiset merkit, käyttäytyminen sekä parisuhteen ongelmat voivat viitata parisuhdeväkivaltaan. Terveydenhoitajilla oli monia valmiuksia ja työmenetelmiä puheeksiottamiseen, joka koettiin helppona. Kyselylomakkeiden lisäksi ammattitaitoon liittyvät asiat, kuten aloitteellisuus, ammatillinen asenne väkivaltaa kohtaan, työkokemus ja lisäkoulutus helpottivat puheeksiottamista. Terveydenhoitajilla oli selkeitä näkemyksiä kuinka toimia kohdatessa parisuhdeväkivaltaa kokeva asiakas ja mitä yhteistyökumppaneita oli käytettävissä uhrin auttamiseksi. Terveydenhoitajan tarjoaman tuen lisäksi moniammatillinen yhteistyö koettiin välttämättömänä asiakkaan auttamiseksi.
Tutkimustulosten perusteella kyselylomakkeiden käyttö väkivaltaa koskien koettiin tärkeänä, mutta niiden käyttö ei toteutunut suositusten mukaisesti. Jatkossa terveydenhoitajille voisi kehittää projektiluontoisena opinnäytetyönä kirjallisen hoitopolun uhrien auttamiseksi ja antaa koulutusta siitä, jos tällainen vielä puuttuu kaupungista. Mielenkiintoista olisi myös tutkia asiakkaiden näkökulmasta heidän kokemuksiaan terveydenhoitajalta saamastaan avusta parisuhdeväkivallasta selviytymiseen.
Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla haastattelemalla neljää erään kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa, jotka olivat työskennelleet 8-14 vuotta neuvolassa. Haastattelusta saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti.
Tutkimustulosten mukaan terveydenhoitajilla on paljon tietoa ja kokemusta parisuhdeväkivallasta sekä sen merkeistä. Asiakkaan fyysiset ja psyykkiset merkit, käyttäytyminen sekä parisuhteen ongelmat voivat viitata parisuhdeväkivaltaan. Terveydenhoitajilla oli monia valmiuksia ja työmenetelmiä puheeksiottamiseen, joka koettiin helppona. Kyselylomakkeiden lisäksi ammattitaitoon liittyvät asiat, kuten aloitteellisuus, ammatillinen asenne väkivaltaa kohtaan, työkokemus ja lisäkoulutus helpottivat puheeksiottamista. Terveydenhoitajilla oli selkeitä näkemyksiä kuinka toimia kohdatessa parisuhdeväkivaltaa kokeva asiakas ja mitä yhteistyökumppaneita oli käytettävissä uhrin auttamiseksi. Terveydenhoitajan tarjoaman tuen lisäksi moniammatillinen yhteistyö koettiin välttämättömänä asiakkaan auttamiseksi.
Tutkimustulosten perusteella kyselylomakkeiden käyttö väkivaltaa koskien koettiin tärkeänä, mutta niiden käyttö ei toteutunut suositusten mukaisesti. Jatkossa terveydenhoitajille voisi kehittää projektiluontoisena opinnäytetyönä kirjallisen hoitopolun uhrien auttamiseksi ja antaa koulutusta siitä, jos tällainen vielä puuttuu kaupungista. Mielenkiintoista olisi myös tutkia asiakkaiden näkökulmasta heidän kokemuksiaan terveydenhoitajalta saamastaan avusta parisuhdeväkivallasta selviytymiseen.