Sädehoitoa saavalle potilaalle annettavan ihonhoito-ohjeen näyttöön perustuvuus
Aarikka, Kati; Jauhola, Matti (2013)
Aarikka, Kati
Jauhola, Matti
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121921907
Tiivistelmä
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/785) edellyttää, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sädehoitopotilaalle annettavan ihonhoito-ohjeen näyttöön perustuvuudesta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita soveltaen sädehoitopotilaalle annettavan ihonhoito-ohjeen näyttöön perustuvuutta. Tutkimustehtäviä olivat: Millaista tietoa löytyy sädehoitoa saavan potilaan ihonhoidosta? Minkä asteista on potilaalle annettavan ihonhoito-ohjeen näyttöön perustuvuus?
Tässä opinnäytetyössä käytetty menetelmä valittiin, koska systemaattista kirjallisuuskatsausta pidetään tehokkaana välineenä syventää tietoja asioista, joista on jo valmista tutkittua tietoa ja tuloksia. Lopulliseen analyysiin valikoitui 49 lähdettä, jotka analysoitiin teorialähtöisellä sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan ihonhoito-ohje perustui osin vahvaan näyttöön. Osin näyttö oli vain kohtalaista tai niukkaa, eikä näytön astetta pystytty kaikilta osin määrittelemään. Aineistossa ihonhoidon ohjeistusta käsiteltiin laajemmin kuin ihonhoito-ohjeessa. Esimerkiksi tuloksista esille noussutta ihovaurioiden luokitusta ei ihonhoito-ohjeessa huomioitu. Aineiston mukaan ihon hoitokäytännöt vaihtelevat suppean näytön takia ja ehdottomia hoitokäytäntöjä on vaikea tehdä. Kuitenkin potilaalle annettavien ohjeiden tulisi olla hoitoyksikön sisällä yhtenäisiä.
Nykytiedon pohjalta ei voi luoda kokonaan tutkimusnäyttöön perustuvia hoitosuosituksia, koska tutkimustietoa ei ole riittävästi. Sekä tutkimusnäyttöä että teoriaa yhdistävä lähestymistapa voi auttaa kehittämään potilaan hoitoa. Ihon vaurion aste tulisi ottaa sä-dehoitoa saavalle potilaalle annettavassa ihonhoito-ohjeessa huomioon.
Jatkotutkimusehdotuksina esitettiin myös muiden sädehoidossa käytettävien potilasohjeiden näyttöön perustuvuuden tutkimista, eri sädehoitoyksiköiden ihonhoidon hoitokäytäntöjen ja ohjeistusten yhdenmukaisuuden sekä erilaisten ihovaurioluokitusten käytön kartoittamista.
Tässä opinnäytetyössä käytetty menetelmä valittiin, koska systemaattista kirjallisuuskatsausta pidetään tehokkaana välineenä syventää tietoja asioista, joista on jo valmista tutkittua tietoa ja tuloksia. Lopulliseen analyysiin valikoitui 49 lähdettä, jotka analysoitiin teorialähtöisellä sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan ihonhoito-ohje perustui osin vahvaan näyttöön. Osin näyttö oli vain kohtalaista tai niukkaa, eikä näytön astetta pystytty kaikilta osin määrittelemään. Aineistossa ihonhoidon ohjeistusta käsiteltiin laajemmin kuin ihonhoito-ohjeessa. Esimerkiksi tuloksista esille noussutta ihovaurioiden luokitusta ei ihonhoito-ohjeessa huomioitu. Aineiston mukaan ihon hoitokäytännöt vaihtelevat suppean näytön takia ja ehdottomia hoitokäytäntöjä on vaikea tehdä. Kuitenkin potilaalle annettavien ohjeiden tulisi olla hoitoyksikön sisällä yhtenäisiä.
Nykytiedon pohjalta ei voi luoda kokonaan tutkimusnäyttöön perustuvia hoitosuosituksia, koska tutkimustietoa ei ole riittävästi. Sekä tutkimusnäyttöä että teoriaa yhdistävä lähestymistapa voi auttaa kehittämään potilaan hoitoa. Ihon vaurion aste tulisi ottaa sä-dehoitoa saavalle potilaalle annettavassa ihonhoito-ohjeessa huomioon.
Jatkotutkimusehdotuksina esitettiin myös muiden sädehoidossa käytettävien potilasohjeiden näyttöön perustuvuuden tutkimista, eri sädehoitoyksiköiden ihonhoidon hoitokäytäntöjen ja ohjeistusten yhdenmukaisuuden sekä erilaisten ihovaurioluokitusten käytön kartoittamista.