Saattohoidon laatu läheisten arvioimana
Salonen, Emma; Tuominen, Emmina (2013)
Salonen, Emma
Tuominen, Emmina
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621338
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621338
Tiivistelmä
Suomessa vuosittain syöpään sairastuu noin 29 000 ihmistä ja noin 15 000 tarvitsee saattohoitoa. Laadukas saattohoito tulisi olla jokaisen kuolevan ihmisen oikeus. Saattohoito vaikuttaa kuolevan ihmisen lisäksi myös hänen ympärillään oleviin läheisiinsä. Olisi tärkeää, että myös läheisten tarpeista huolehdittaisiin saattohoidon aikana ja sen jälkeen.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa läheisten kokemuksia saattohoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää saattohoitoa. Läheisten kokemuksia kartoitettiin tätä varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella. Opinnäytetyö on osa Turun ammattikorkeakoulun Terveysala-tulosalueen ja Lounais- Suomen syöpäyhdistyksen yhteistä tutkimus- ja kehittämishanketta syöpäpotilaan hyvästä hoitopolusta vuosina 2010 - 2015.
Aineiston keruu toteutettiin kesä - lokakuussa 2013. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 227 (=N), joista 14(=n) oli vastattu ja vastausprosentti oli 6 %. Aineisto analysoitiin Excel taulukoinnin avulla ja sisällönanalyysiä soveltaen. Tulosten mukaan läheiset kokivat saattohoidon aikana surua, pelkoa, unettomuutta ja henkistä ahdistusta. Kuoleva potilas koki läheisten arvioimana uupumusta sekä liikunta- ja toimintakyvyn heikkenemistä. Vähiten läheiset arvioivat kuolevalla potilaalla olevan yskää, kipua ja pahoinvointia. Kivun- ja pahoinvoinninhoito koettiin onnistuneiksi. Läheiset raportoivat, ettei heitä otettu riittävästi mukaan kuolevan omaisen hoitoa koskevissa päätöksissä. Läheiset toivovat myös enemmän henkistä tukemista, säännöllistä informaatiota hoidosta sekä apua käytännön asioiden hoitoon. Eutanasiaa kannatti läheisistä kymmenen ja neljä ei osannut ottaa kantaa. Arvosana koko hoitoprosessille arvioitiin olevan 8 (asteikolla 4-10). Suurin osa läheisistä oli käynyt keskustelua erikoislääkärin kanssa hoidon ennusteesta.
Saattohoitoa kehittäessä tulisi läheisten informointiin kiinnittää enemmän huomiota koko hoidon ajan. Läheisten henkiseen tukemiseen olisi aiheellista panostaa hoidon aikana ja kuoleman kohdatessa. Tutkimusta aiheesta olisi hyvä jatkaa pienen vastausprosentin vuoksi. Yleistettävämmän tiedon saamiseksi olisi lisäksi hyvä suorittaa uusi aineiston keruu.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa läheisten kokemuksia saattohoidosta. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää saattohoitoa. Läheisten kokemuksia kartoitettiin tätä varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella. Opinnäytetyö on osa Turun ammattikorkeakoulun Terveysala-tulosalueen ja Lounais- Suomen syöpäyhdistyksen yhteistä tutkimus- ja kehittämishanketta syöpäpotilaan hyvästä hoitopolusta vuosina 2010 - 2015.
Aineiston keruu toteutettiin kesä - lokakuussa 2013. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 227 (=N), joista 14(=n) oli vastattu ja vastausprosentti oli 6 %. Aineisto analysoitiin Excel taulukoinnin avulla ja sisällönanalyysiä soveltaen. Tulosten mukaan läheiset kokivat saattohoidon aikana surua, pelkoa, unettomuutta ja henkistä ahdistusta. Kuoleva potilas koki läheisten arvioimana uupumusta sekä liikunta- ja toimintakyvyn heikkenemistä. Vähiten läheiset arvioivat kuolevalla potilaalla olevan yskää, kipua ja pahoinvointia. Kivun- ja pahoinvoinninhoito koettiin onnistuneiksi. Läheiset raportoivat, ettei heitä otettu riittävästi mukaan kuolevan omaisen hoitoa koskevissa päätöksissä. Läheiset toivovat myös enemmän henkistä tukemista, säännöllistä informaatiota hoidosta sekä apua käytännön asioiden hoitoon. Eutanasiaa kannatti läheisistä kymmenen ja neljä ei osannut ottaa kantaa. Arvosana koko hoitoprosessille arvioitiin olevan 8 (asteikolla 4-10). Suurin osa läheisistä oli käynyt keskustelua erikoislääkärin kanssa hoidon ennusteesta.
Saattohoitoa kehittäessä tulisi läheisten informointiin kiinnittää enemmän huomiota koko hoidon ajan. Läheisten henkiseen tukemiseen olisi aiheellista panostaa hoidon aikana ja kuoleman kohdatessa. Tutkimusta aiheesta olisi hyvä jatkaa pienen vastausprosentin vuoksi. Yleistettävämmän tiedon saamiseksi olisi lisäksi hyvä suorittaa uusi aineiston keruu.