"Kunpa voisi olla monessa paikassa samaan aikaan" Millainen on matkalaukkulapsuus kokemuksena?

Abstract

Maailma on kansainvälistynyt ja ihmisten liikkuvuus maasta toiseen on nykypäivänä normaali ilmiö. Suomesta muuttaa vuosittain pois lähes 15 000 ihmistä työn, koulutuksen ja esimerkiksi parisuhteen vuoksi. Näiden joukossa on valtava määrä lapsia ja nuoria, jotka muuton myötä joutuvat sopeutumaan uuteen ympäristöön ja tilanteeseen. Heitä kutsutaan matkalaukkulapsiksi. Monet heistä joutuvat vaihtamaan asuinmaata muutaman vuoden välein vanhempien työn perässä ja jokaisen muuton jälkeen opettelemaan elämisen alusta, uusien tapojen ja kielen ympäröimänä. Usein he lopulta päätyvät takaisin kotimaahansa, jonka ulkopuolella he ovat saattaneet viettää suurimman osan elämäänsä.

Koko tämä prosessi tuo mukanaan valtavasti haasteita, mutta siitä voi myös saada itselleen paljon. Tässä tutkimuksessani selvitin millaisena matkalaukkulapset itse kokevat ulkomaille muuttamisen, siellä asumisen ja takaisin kotimaahan palaamisen. Pyrin selvittämään millaisena kokemuksena matkalaukkulapsuus näyttäytyy jälkikäteen ja mitä merkityksiä sille annetaan. Aineistoni koostuu yhdeksän aikuisen matkalaukkulapsen kertomuksista ja näiden pohjalta tehdyistä neljästä teemahaastattelusta.

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että ilmiöön ja kokemukseen liittyy paljon positiivisia ja negatiivisia tunteita. Lapsen tai nuoren eläessä keskellä kokemusta, tuntui se sisältävän paljon negatiivista; surua menetetyistä ihmissuhteista, vihaa vanhempia kohtaan, jotka pakottavat jättämään vanhan elämän, sekä turhautumista kaiken uudelleen aloittamisesta. Jälkikäteen kokemus kuitenkin koetaan positiivisena ja siihen liittyneet vaikeudet osataan kääntää omiksi vahvuuksiksi. Tutkimuksessani selvisi myös, että matkalaukkulapsuus merkitsi nuorille paljon, sillä se muun muassa antoi suuntaa elämälle ja siitä saadut vahvuudet ja osaamisalueet nähtiin tärkeinä tämän päivän maailmassa.

The world has become international and a migration of people from one country to another is a rather normal phenomenon. Every year almost 15 000 people move away from Finland because of a job, educa-tion and for example a relationship. Among these there are a huge number of children and youngsters who need to adjust to the new environment and situation due to the move. They are called third culture kids. Many of them have to change their country of residence after every few years because of their par-ents’ transient work and after each emigration they need to start life from the beginning surrounded by new ways of living and a new language. Often they end up back in their home countries, outside of which they might have spent most of their lives.

This whole process brings with it huge challenges, but a person can also get a great deal out of it. In this thesis I examined how third culture kids themselves experience moving abroad, living there and return-ing back home. I also tried to find out how third culture kids see the cross-cultural childhood afterwards and what kind of meanings it is given. Nine adult third culture kids wrote a story about their experience living abroad for this research and based on the stories four of them were interviewed more thoroughly.

The results show that the phenomenon and experience involve a lot of feelings, both positive and nega-tive. While a child or a youngster is living in the middle of the experience, it seemed to contain a lot of negative matters; grief from the lost relationships, anger towards the parents who forced the kid to leave their old life behind, and frustration about all the new restarts. However in retrospect the experience is perceived as a positive matter and all the difficulties could be inverted into personal strengths. The cross-cultural childhood meant a lot for the young people, because among other things it gave a direction to their lives and the strengths and areas of expertise they gained from the experience were seen important in today’s world.