Kouluterveydenhoitajien valmiudet tunnistaa syömishäiriöitä ja tukea niitä sairastavia nuoria Kokkolan kouluissa
Peltoniemi, Nea (2013)
Peltoniemi, Nea
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120420129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120420129
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Kokkolan kouluissa toimivien terveydenhoitajien valmiuksia tunnistaa syömishäiriöitä ja tukea niitä sairastavia nuoria. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kouluterveydenhuollossa työskenteleville terveydenhoitajille siitä, miten he voisivat tunnistaa ja hoitaa syömishäiriötä sairastavan nuoren entistä paremmin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa myös syömishäiriötyöryhmälle syömishäiriötä sairastavan nuoren hoitoketjun kehittämistyöhön. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Kokkolan terveyskeskus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusotetta ja aineistonkeruu toteutettiin yksilöhaastatteluina viidelle (n=5) Kokkolassa toimivalle kouluterveydenhoitajalle. Terveydenhoitajista kolme työskenteli alakouluissa ja kaksi työskenteli yläkouluissa. Haastattelut analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Kouluterveydenhoitajat kertoivat kohtaavansa työssään kaikenlaisia syömishäiriöitä, eikä yksikään tapaus ole samanlainen. Syömishäiriöiden luonne koettiin erilaisiksi ala-ja yläkouluissa. Alakoulujen terveydenhoitajat kertoivat kohtaavansa enemmänkin lähinnä valikoivuutta syömisen suhteen kuin varsinaisia syömishäiriöitä. Terveydenhoitajien mielestä on silti tärkeä osata tunnistaa syömishäiriöitä, sillä moni jo alakoulun puolella syömisellä oireileva on riskiryhmässä sairastua myöhemmin syömishäiriöön. Yläkoulun puolella terveydenhoitajat kohtasivat perinteisiä syömishäiriöitä, mutta suurin osa on kuitenkin epätyypillisiä muotoja. Määriä ei osattu sanoa, sillä vaihtelevuudet ovat suuria.
Kouluterveydenhoitajat kokivat valmiutensa jokseenkin hyviksi, mutta kokivat myös, että aina on parantamisen varaa. Työkokemus vaikuttaa eniten valmiuksien määrään. Terveydenhoitajien koulutus koettiin riittämättömänä. Oma kiinnostus vaikuttaa pitkälti siihen, miten valmiuksiaan jatkossa kehittää. Valmiuksiaan terveydenhoitajat kehittäisivät lisäämällä resursseja terveydenhoitajakoulutukseen, yhteistyön parantamisella, kokemuskouluttajien puheenvuoroilla ja kollegiaalisella keskustelulla.
Kouluterveydenhoitajat kertoivat kohtaavansa työssään kaikenlaisia syömishäiriöitä, eikä yksikään tapaus ole samanlainen. Syömishäiriöiden luonne koettiin erilaisiksi ala-ja yläkouluissa. Alakoulujen terveydenhoitajat kertoivat kohtaavansa enemmänkin lähinnä valikoivuutta syömisen suhteen kuin varsinaisia syömishäiriöitä. Terveydenhoitajien mielestä on silti tärkeä osata tunnistaa syömishäiriöitä, sillä moni jo alakoulun puolella syömisellä oireileva on riskiryhmässä sairastua myöhemmin syömishäiriöön. Yläkoulun puolella terveydenhoitajat kohtasivat perinteisiä syömishäiriöitä, mutta suurin osa on kuitenkin epätyypillisiä muotoja. Määriä ei osattu sanoa, sillä vaihtelevuudet ovat suuria.
Kouluterveydenhoitajat kokivat valmiutensa jokseenkin hyviksi, mutta kokivat myös, että aina on parantamisen varaa. Työkokemus vaikuttaa eniten valmiuksien määrään. Terveydenhoitajien koulutus koettiin riittämättömänä. Oma kiinnostus vaikuttaa pitkälti siihen, miten valmiuksiaan jatkossa kehittää. Valmiuksiaan terveydenhoitajat kehittäisivät lisäämällä resursseja terveydenhoitajakoulutukseen, yhteistyön parantamisella, kokemuskouluttajien puheenvuoroilla ja kollegiaalisella keskustelulla.