Sosiokulttuurisen innostamisen toteutuminen Laurea-ammattikorkeakoulun moniaistisen tilan projekteissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin Laurea-ammattikorkeakoulussa kehitelty moniaistinen tila on toiminut maahanmuuttajien kotoutumista, oman kulttuurin ylläpitämistä ja yhteiskunnallista integraatiota tukevana menetelmänä. Ulkomaalaistaustaisten kansalaisten osuus Suomen väestöstä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla, ja kehitys tullee pysymään samanlaisena tulevina vuosikymmeninä. Tästä johtuen huomion kiinnittäminen monikulttuuristuvan yhteiskunnan mukanaan mahdollisesti tuomiin haasteisiin on tärkeää niin sosiaalialan työssä kuin yhteiskunnassa yleensäkin.

Opinnäytetyöni on toteutettu pääosin kvalitatiivisena tutkimuksena, kvantitatiivisen tutkimuksen metodeja tutkittavan aineiston järjestämisessä apuna käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä olen käyttänyt opiskelijoiden kirjallisia tuotoksia moniaistisessa tilassa toimimisesta. Tutkittava aineisto muodostui pääasiallisesti sosiaalialan opiskelijoiden moniaistisen tilan hankeympäristöihin vuosina 2010–2012 tekemistä opiskelu- ja harjoitteluraporteista, oppimispäiväkirjoista ja opinnäytetöistä. Analysoitavia kirjoituksia oli yhteensä 46 kappaletta, joita kirjoittamassa oli ollut yhteensä 156 opiskelijaa. Aineiston analysoinnin olen suorittanut pääosin teorialähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt sosiokulttuurisen innostamisen teoriaa.

Tutkimuksesta saatujen tulosten pohjalta ilmeni, että moniaistisen tilan toiminta oli tukenut yksilöiden oman kulttuurin ylläpitämistä ja yhteiskunnallista integraatiota, lisännyt tietoa ja tietoisuutta erilaisista kulttuureista sekä auttanut ihmisiä löytämään omia voimavarojaan heidän itseluottamustaan vahvistamalla. Hankkeen haasteina voitiin kuitenkin nähdä ensinnäkin toimintamuodon vakiintumattomuus, jonka seurauksena syvällisempien yhteistyökumppanuuksien aikaansaaminen ja aidon asiakaslähtöisyyden mahdollistuminen oli ollut hankalaa. Toisekseen, osin edellä mainitusta johtuen, erilaiset moniaistisen tilan tapahtumaprojektit olivat olleet valtaosakseen lyhytkestoisia, eikä niiden loputtua ollut kiinnitetty tarkempaa huomiota siihen, kuinka toiminnan seurauksena mahdollisesti saavutettuja positiivisia vaikutuksia ylläpidetään.

The materialization of sociocultural animation in the multisensory space projects of Laurea University of Applied Sciences

The aim of this thesis was to find out how the concept of multisensory space has worked as a supportive method in the areas of integration, the well-being of the immigrants and preserving different cultural heritages. The method of the multisensory space was created in the Laurea University of Applied Sciences. The number of inhabitants with foreign background in Finland has gone up fairly rapidly during the 21st century and it’s presumable that this trend will continue in the following decades. As a result, it is important to pay attention to the challenges which might emerge from this progress.

This study was qualitative but quantitative methods were also used to sort out some parts of the data. The data was collected from written reports of the students who were involved in different projects in the multisensory space. The reports consisted of essays, study reports, work practice reports, learning diaries and theses which had been written between the years 2010 and 2012. All in all, there were 46 reports to analyze. They were written by 156 students, mainly from the field of social studies and social work. The data was mainly analyzed using the method of theory-based content analysis. The theory of sociocultural animation was used as a theoretical frame of reference.

The results showed that activities in multisensory spaces had provided support for individuals in their pursuit of keeping up cultural heritage and receiving more information and knowledge of different cultures. The spaces also showed to be a helpful addition in efforts to accomplish integration and creating an atmosphere where individuals were able to discover their own strengths. There were also challenges to be found. The method of multisensory space is not yet an established practice and therefore it had been difficult to establish meaningful cooperation and partnership with different players. Because of this there were also difficulties in creating a genuinely customer oriented work approach. Furthermore, the projects involving multisensory spaces were often short-lived and not enough attention was given to the outside participants after the projects. As a result, all the positive outcomes from the projects were not fully exploited and sustained.