Minä, sinä ja väkivalta : Parisuhdeväkivalta ilmiönä ja apuun hakeutumisen kokemuksia
Lahdelma, Pinja; Kannisto, Essi (2013)
Lahdelma, Pinja
Kannisto, Essi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120419858
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120419858
Tiivistelmä
Parisuhdeväkivalta on vaiettu asia. Sen kokijoille se on erittäin vaikea ja henkilökohtainen ongelma, johon avun saaminen on haastava prosessi. Parisuhdeväkivaltaa pitää tulevaisuudessa tutkia enemmän ja tulosten pohjalta kehittää nykyisiä ja luoda uusia palveluita vastaamaan laajoihin yksilöllisiin tarpeisiin. Kehittämistyössä on tärkeää ottaa huomioon asiakkaiden kokemusperäinen tieto.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille parisuhdeväkivallan avun hakemiseen liittyviä ongelmia ja puutteita sekä muita vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena on lisätä lukijoiden tietoisuutta parisuhdeväkivallan moninaisuudesta ja helpottaa parisuhdeväkivaltaa kokevien avun saamista. Aiheesta pyrittiin saamaan kattavampaa tietoa toteuttamalla haastattelut siten, että haastatteluihin osallistuivat pariskunnan molemmat osapuolet, jotka väkivallan työstämisen lisäksi olivat sitoutuneet myös parisuhteen parantamiseen. Koska tarkoitus oli tuoda esiin haastateltavien omia kokemuksia, tutkimus on kvalitatiivinen.
Tutkimukseen osallistui kaksi pariskuntaa Setlementti Naapurin Perheväkivaltaklinikan asiakkaista. Iältään he olivat 43–66-vuotiaita. Pariskuntia haastateltiin Setlementti Naa-purin tiloissa maaliskuussa 2013. Haastattelut toteutettiin aiemmin suunnitellun teema-haastattelurungon pohjalta, mutta tilaa annettiin myös vapaalle keskustelulle ja lisäkysymyksille. Haastattelut nauhoitettiin. Tuloksissa ilmeni, että haastateltavilla pariskunnilla oli melko yhteneväisiä kokemuksia avun hakemisesta ja sen saamisesta. Eniten muutosta prosessissa vaatisi palveluiden ja tiedon helppo löydettävyys sekä avun piiriin pääseminen. Haastateltavien mukaan haastavinta oli löytää omaan tilanteeseensa sopivaa apua, sillä monista paikoista ei löytynyt tarkkaa tietoa palvelun toimintamuodoista, vaan vain yhteystietoja. Molempien haastateltavien tapauksissa kävi ilmi, että nykyään avun saaminen on suuresti kiinni asiakkaan omasta aktiivisuudesta.
Tutkimusta tehdessä nousi esiin monia jatkotutkimusmahdollisuuksia sekä haastateltavilta että tutkimuksen tekijöiden omista pohdinnoista. Tulevaisuudessa olisi hyvä toteuttaa tutkimuksia suuremmalla aineistolla haastattelemalla monissa eri tilanteissa olevia pariskuntia, esimerkiksi maahanmuuttajia, homopareja sekä pariskuntia, joiden kohdalla väkivalta on molemminpuolista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esille parisuhdeväkivallan avun hakemiseen liittyviä ongelmia ja puutteita sekä muita vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena on lisätä lukijoiden tietoisuutta parisuhdeväkivallan moninaisuudesta ja helpottaa parisuhdeväkivaltaa kokevien avun saamista. Aiheesta pyrittiin saamaan kattavampaa tietoa toteuttamalla haastattelut siten, että haastatteluihin osallistuivat pariskunnan molemmat osapuolet, jotka väkivallan työstämisen lisäksi olivat sitoutuneet myös parisuhteen parantamiseen. Koska tarkoitus oli tuoda esiin haastateltavien omia kokemuksia, tutkimus on kvalitatiivinen.
Tutkimukseen osallistui kaksi pariskuntaa Setlementti Naapurin Perheväkivaltaklinikan asiakkaista. Iältään he olivat 43–66-vuotiaita. Pariskuntia haastateltiin Setlementti Naa-purin tiloissa maaliskuussa 2013. Haastattelut toteutettiin aiemmin suunnitellun teema-haastattelurungon pohjalta, mutta tilaa annettiin myös vapaalle keskustelulle ja lisäkysymyksille. Haastattelut nauhoitettiin. Tuloksissa ilmeni, että haastateltavilla pariskunnilla oli melko yhteneväisiä kokemuksia avun hakemisesta ja sen saamisesta. Eniten muutosta prosessissa vaatisi palveluiden ja tiedon helppo löydettävyys sekä avun piiriin pääseminen. Haastateltavien mukaan haastavinta oli löytää omaan tilanteeseensa sopivaa apua, sillä monista paikoista ei löytynyt tarkkaa tietoa palvelun toimintamuodoista, vaan vain yhteystietoja. Molempien haastateltavien tapauksissa kävi ilmi, että nykyään avun saaminen on suuresti kiinni asiakkaan omasta aktiivisuudesta.
Tutkimusta tehdessä nousi esiin monia jatkotutkimusmahdollisuuksia sekä haastateltavilta että tutkimuksen tekijöiden omista pohdinnoista. Tulevaisuudessa olisi hyvä toteuttaa tutkimuksia suuremmalla aineistolla haastattelemalla monissa eri tilanteissa olevia pariskuntia, esimerkiksi maahanmuuttajia, homopareja sekä pariskuntia, joiden kohdalla väkivalta on molemminpuolista.