Nuorten kokemuksellinen hyvinvointi toisen asteen oppilaitoksissa : SOHVI-hanke
Rannila, Miia; Aaltonen, Johanna (2013)
Rannila, Miia
Aaltonen, Johanna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319567
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319567
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia nuorten koettua sosiaalista hyvinvointia ja testata kyselylomakkeen toimivuutta. Toteutimme yhteistyötahomme SOHVI-hankkeen kanssa hyvinvointikyselyn Etelä-Pohjanmaalla toisen asteen opiskelijoille. SOHVI-hanke kuuluu Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamaan opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan, jota toteutetaan ajalla 1.3.2012–28.2.2014. Hanketta toteutetaan sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostossa tarkoituksena kerätä hyvinvointitietoa eri asiakas- ja kansalaisryhmiltä. Kerättyä kokemustietoa hyödynnetään kuntien palveluiden kehittämisessä.
Opinnäytetyömme tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa mittarina käytimme kyselyä. Tutkimukseemme valikoitui 218 opiskelijaa Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista ja lukioista. Nuoret olivat iältään 16–30-vuotiaita. Tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat nuorten kokemaan sosiaaliseen hyvinvointiin? ja mitkä tekijät edistävät ja heikentävät nuorten koettua sosiaalista hyvinvointia? Kokemuksellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittaamisessa käytimme komponentteina kognitiivista ja affektiivista hyvinvointia sekä elämän merkitystä. Opinnäytetyön teoriaosassa käsittelimme aluksi nuoruutta elämänvaiheena, jonka jälkeen käsittelemme hyvinvointia erilaisten määritelmien kautta. Nuorten kokemuksellista hyvinvointia käsittelemme perheen pääoman, sosiaalisten verkostojen ja elämässä pärjäämisen kautta. Lisäksi teoriaosassa käsittelemme nuorten hyvinvoinnin uhkatekijöitä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista.
Tutkimuksemme mukaan taustamuuttujista iällä, peruskoulun päättötodistuksen keskiarvolla, äidin koulutuksella ja vanhempien yhdessä asumisella on merkittävimmin yhteyttä nuorten koettuun hyvinvointiin. Käsittelemme tulososion kannalta keskeistä kokemuksellista hyvinvointia sosiaalisen pääoman, perheen rasituksen ja sosiaalisten verkostojen kautta. Tulosten perusteella varsinkin kaverit ja vanhempien tuki ovat vahvasti yhteydessä nuorten koettuun hyvinvointiin. Yllättävää on, että perhettä rasittavilla koettelemuksilla ainoastaan toimeentulo-ongelmilla on yhteys nuorten hyvinvointiin. Lisäksi perheen sosioekonomiset tekijät, keskusteluyhteys, yhteiset harrastukset ja muut aikuiset lisäävät nuorten koettua hyvinvointia.
Opinnäytetyömme tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen tutkimus, jossa mittarina käytimme kyselyä. Tutkimukseemme valikoitui 218 opiskelijaa Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista ja lukioista. Nuoret olivat iältään 16–30-vuotiaita. Tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat nuorten kokemaan sosiaaliseen hyvinvointiin? ja mitkä tekijät edistävät ja heikentävät nuorten koettua sosiaalista hyvinvointia? Kokemuksellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittaamisessa käytimme komponentteina kognitiivista ja affektiivista hyvinvointia sekä elämän merkitystä. Opinnäytetyön teoriaosassa käsittelimme aluksi nuoruutta elämänvaiheena, jonka jälkeen käsittelemme hyvinvointia erilaisten määritelmien kautta. Nuorten kokemuksellista hyvinvointia käsittelemme perheen pääoman, sosiaalisten verkostojen ja elämässä pärjäämisen kautta. Lisäksi teoriaosassa käsittelemme nuorten hyvinvoinnin uhkatekijöitä yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista.
Tutkimuksemme mukaan taustamuuttujista iällä, peruskoulun päättötodistuksen keskiarvolla, äidin koulutuksella ja vanhempien yhdessä asumisella on merkittävimmin yhteyttä nuorten koettuun hyvinvointiin. Käsittelemme tulososion kannalta keskeistä kokemuksellista hyvinvointia sosiaalisen pääoman, perheen rasituksen ja sosiaalisten verkostojen kautta. Tulosten perusteella varsinkin kaverit ja vanhempien tuki ovat vahvasti yhteydessä nuorten koettuun hyvinvointiin. Yllättävää on, että perhettä rasittavilla koettelemuksilla ainoastaan toimeentulo-ongelmilla on yhteys nuorten hyvinvointiin. Lisäksi perheen sosioekonomiset tekijät, keskusteluyhteys, yhteiset harrastukset ja muut aikuiset lisäävät nuorten koettua hyvinvointia.