Lonkkamurtumapotilaan elämänpiiri
Nuutinen, Anna-Leena (2010)
Nuutinen, Anna-Leena
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001051039
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001051039
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus on kuvata viiden Kymenlaakson keskussairaalassa vuonna 2007 hoidetun lonkkamurtumapotilaan käsityksiä tämänhetkisestä selviytymisestään kotonaan. Tutkimuksen avulla etsittiin vastausta siihen, miten tutkittavien sosiaaliset ja kuntoutukselliset tarpeet ja tarjolla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kohtaavat. Tarkoituksena on myös ollut tarkastella, millainen käsitys lonkkamurtumapotilailla on heidän saamastaan tuesta ja tiedosta hoito- ja kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Tutkimuksessa etsitään haastateltujen kokemuksia saamansa lonkkamurtuman seurauksista ja tämänhetkisestä kuntoutumisestaan ja selviytymisestään omassa kotiympäristössään. Lisäksi tutkimus kuvaa lisätiedon ja palvelujen mahdollista tarvetta.
Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2009 Kymenlaaksossa teemahaastattelun avulla ja tutkimukseen osallistuneet lonkkamurtumapotilaat olivat yli 65-vuotiaita henkilöitä. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena ja analysoitiin teemoittain.
Lonkkamurtumapotilaan kotona selviytymistä kuvasi seuraavat kaksi päätulosta: epävarma selviytyminen sekä voiman tunne selviytymisessä. Tutkimusaineiston pääluokiksi jäsentyivät fyysinen toimintakyky, muut perustoiminnot, välinetoiminnot, sosiaalinen toimintakyky, psyykkinen toimintakyky ja kuntoutumisen eteneminen ensimmäisessä tutkimusongelmassa. Lisäksi tutkimustuloksina oli monenlaisen tuen tarve ja se, että eniten lonkkamurtumapotilaat saivat apua omaisiltaan.
Tuloksia voidaan pitää samansuuntaisina kuin aiemmat aiheesta tehdyt tutkimukset. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt toivoivat nykyistä enemmän palveluja kotiin kuntoutumisen edistymisen tueksi. Lonkkamurtumapotilas tarvitsee laaja-alaista tukea kotona selviytymiseen. Lonkkamurtumapotilaiden palvelujen kokonaisvaltaiseen ja inhimilliseen kohteluun on syytä panostaa. Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää ja koota yhteen tämän hetkiset lonkkamurtumapotilaille kohdennetut kuntoutumista edistävät palvelut ja ohjata heidät palvelujen piiriin. Tässä työssä geronomit voivat olla uutena ammattiryhmänä toteuttamassa moniammatillista kuntoutusta.
Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2009 Kymenlaaksossa teemahaastattelun avulla ja tutkimukseen osallistuneet lonkkamurtumapotilaat olivat yli 65-vuotiaita henkilöitä. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena ja analysoitiin teemoittain.
Lonkkamurtumapotilaan kotona selviytymistä kuvasi seuraavat kaksi päätulosta: epävarma selviytyminen sekä voiman tunne selviytymisessä. Tutkimusaineiston pääluokiksi jäsentyivät fyysinen toimintakyky, muut perustoiminnot, välinetoiminnot, sosiaalinen toimintakyky, psyykkinen toimintakyky ja kuntoutumisen eteneminen ensimmäisessä tutkimusongelmassa. Lisäksi tutkimustuloksina oli monenlaisen tuen tarve ja se, että eniten lonkkamurtumapotilaat saivat apua omaisiltaan.
Tuloksia voidaan pitää samansuuntaisina kuin aiemmat aiheesta tehdyt tutkimukset. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt toivoivat nykyistä enemmän palveluja kotiin kuntoutumisen edistymisen tueksi. Lonkkamurtumapotilas tarvitsee laaja-alaista tukea kotona selviytymiseen. Lonkkamurtumapotilaiden palvelujen kokonaisvaltaiseen ja inhimilliseen kohteluun on syytä panostaa. Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää ja koota yhteen tämän hetkiset lonkkamurtumapotilaille kohdennetut kuntoutumista edistävät palvelut ja ohjata heidät palvelujen piiriin. Tässä työssä geronomit voivat olla uutena ammattiryhmänä toteuttamassa moniammatillista kuntoutusta.