YHDESSÄ KOHTI USKOA, TOIVOA JA RAKKAUTTA : mielenterveyskuntoutujien toiminnallinen seurakuntaryhmä
Suoknuuti, Kirsi (2013)
Suoknuuti, Kirsi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112417900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112417900
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Suoknuuti, Kirsi. Yhdessä kohti uskoa, toivoa ja rakkautta. Mielenterveyskuntoutujien toiminnallinen seurakuntaryhmä. Helsinki, syksy 2013, 105 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida mielenterveyskuntoutujien seurakuntaryhmälle suunnattu toiminnallinen ryhmäprosessi yhteistyössä Vihdin seurakunnan kanssa. Ryhmätyöskentelyssä yhdistettiin hengellinen ohjaus ja toiminnalliset menetelmät kirkkovuoden mukaan etenevien teemojen avulla. Toiminnallisia menetelmiä olivat kuvataide, draama, musiikki, leikit, askarteleminen ja leipominen. Ryhmätyöskentelyn tarkoitus oli antaa mielenterveyskuntoutujille mahdollisuus kokea osallisuutta yhdessä tekemisen kautta, pohtia yhdessä uskon ja elämän merkitystä sekä kasvaa Jumalan tuntemisessa. Ryhmäprosessin päätavoitteena oli mielenterveyskuntoutujien hengellisen kasvun ja osallisuuden tukeminen. Opinnäytetyöni keskeisiä aihealueita ovat mielenterveys, hengellisyys ja ryhmätoiminta.
Ryhmätoiminta toteutettiin Nummelan seurakuntakeskuksessa syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana. Työelämäohjaajana toimi mielenterveystyöstä vastaava diakonissa, joka osallistui ryhmän ohjaamiseen, suunnitteluun ja käytännön järjestelyihin. Ryhmätoimintaan osallistui seitsemän mielenterveyskuntoutujaa. Ryhmä kokoontui kerran kuukaudessa yhteensä yhdeksän kertaa. Jokaiseen ryhmätapaamiseen sisältyi kahvihetki, hartaus, Raamatun lukua, rukousta, virsien ja hengellisten laulujen laulamista, keskustelua, toiminnallinen osuus ja palautekierros. Käsiteltävä aihe ja siihen liittyvä toiminnallinen osuus olivat jokaisella ryhmäkerralla erilaisia. Lisäksi ryhmätoimintaan sisältyi kolme jumalanpalvelusta ja retki Vivamoon. Viimeiseen ryhmäkertaan osallistui pappi, joka toimitti messun ja ryhmäläisten siunaamisen.
Arviointimenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia sekä ryhmäläisten antamaa palautetta, joiden avulla arvioin ryhmädynamiikkaa ja ryhmätyöskentelyn vaikuttavuutta. Ryhmäkertojen suullinen palaute nauhoitettiin ja litteroitiin. Kirjallinen palaute koko ryhmätoiminnasta kerättiin puolistrukturoidulla palautelomakkeella. Arvioinnin tukena käytin valokuvia, muistiinpanoja sekä työelämäohjaajan palautetta ryhmätyöskentelystä.
Toiminnallinen seurakuntaryhmä tuki mielenterveyskuntoutujien voimaantumista ja osallisuuden tunnetta. Ryhmäläisten toiminnassa näkyivät tekemisen ilo sekä uusiin tilanteisiin ja asioihin heittäytyminen. Kaikki ryhmän jäsenet osallistuivat aktiivisesti myös itselle vieraaseen toimintaan. Suurin osa ryhmäläisistä piti ryhmätoiminnan hengellistä antia tärkeänä. Osa ryhmäläisistä toivoi vieläkin enemmän hengellisten asioiden käsittelyä. Toiminnallisista osuuksista pidettiin ja toiminnallisuutta toivottiin olevan jatkossakin. Tärkeämpänä pidettiin kuitenkin Raamatun lukemista, rukousta, virsien ja hengellisten laulujen laulamista sekä keskustelua. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujien hengellinen, toiminnallinen ja sosiaalinen tukeminen seurakunnassa edistää psyykkistä kuntoutumista.
Asiasanat: mielenterveys, hengellisyys, ryhmätoiminta, toiminnallisuus, osallisuus, vuorovaikutus, mielenterveyskuntoutus, seurakunnat
Suoknuuti, Kirsi. Yhdessä kohti uskoa, toivoa ja rakkautta. Mielenterveyskuntoutujien toiminnallinen seurakuntaryhmä. Helsinki, syksy 2013, 105 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida mielenterveyskuntoutujien seurakuntaryhmälle suunnattu toiminnallinen ryhmäprosessi yhteistyössä Vihdin seurakunnan kanssa. Ryhmätyöskentelyssä yhdistettiin hengellinen ohjaus ja toiminnalliset menetelmät kirkkovuoden mukaan etenevien teemojen avulla. Toiminnallisia menetelmiä olivat kuvataide, draama, musiikki, leikit, askarteleminen ja leipominen. Ryhmätyöskentelyn tarkoitus oli antaa mielenterveyskuntoutujille mahdollisuus kokea osallisuutta yhdessä tekemisen kautta, pohtia yhdessä uskon ja elämän merkitystä sekä kasvaa Jumalan tuntemisessa. Ryhmäprosessin päätavoitteena oli mielenterveyskuntoutujien hengellisen kasvun ja osallisuuden tukeminen. Opinnäytetyöni keskeisiä aihealueita ovat mielenterveys, hengellisyys ja ryhmätoiminta.
Ryhmätoiminta toteutettiin Nummelan seurakuntakeskuksessa syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana. Työelämäohjaajana toimi mielenterveystyöstä vastaava diakonissa, joka osallistui ryhmän ohjaamiseen, suunnitteluun ja käytännön järjestelyihin. Ryhmätoimintaan osallistui seitsemän mielenterveyskuntoutujaa. Ryhmä kokoontui kerran kuukaudessa yhteensä yhdeksän kertaa. Jokaiseen ryhmätapaamiseen sisältyi kahvihetki, hartaus, Raamatun lukua, rukousta, virsien ja hengellisten laulujen laulamista, keskustelua, toiminnallinen osuus ja palautekierros. Käsiteltävä aihe ja siihen liittyvä toiminnallinen osuus olivat jokaisella ryhmäkerralla erilaisia. Lisäksi ryhmätoimintaan sisältyi kolme jumalanpalvelusta ja retki Vivamoon. Viimeiseen ryhmäkertaan osallistui pappi, joka toimitti messun ja ryhmäläisten siunaamisen.
Arviointimenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia sekä ryhmäläisten antamaa palautetta, joiden avulla arvioin ryhmädynamiikkaa ja ryhmätyöskentelyn vaikuttavuutta. Ryhmäkertojen suullinen palaute nauhoitettiin ja litteroitiin. Kirjallinen palaute koko ryhmätoiminnasta kerättiin puolistrukturoidulla palautelomakkeella. Arvioinnin tukena käytin valokuvia, muistiinpanoja sekä työelämäohjaajan palautetta ryhmätyöskentelystä.
Toiminnallinen seurakuntaryhmä tuki mielenterveyskuntoutujien voimaantumista ja osallisuuden tunnetta. Ryhmäläisten toiminnassa näkyivät tekemisen ilo sekä uusiin tilanteisiin ja asioihin heittäytyminen. Kaikki ryhmän jäsenet osallistuivat aktiivisesti myös itselle vieraaseen toimintaan. Suurin osa ryhmäläisistä piti ryhmätoiminnan hengellistä antia tärkeänä. Osa ryhmäläisistä toivoi vieläkin enemmän hengellisten asioiden käsittelyä. Toiminnallisista osuuksista pidettiin ja toiminnallisuutta toivottiin olevan jatkossakin. Tärkeämpänä pidettiin kuitenkin Raamatun lukemista, rukousta, virsien ja hengellisten laulujen laulamista sekä keskustelua. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mielenterveyskuntoutujien hengellinen, toiminnallinen ja sosiaalinen tukeminen seurakunnassa edistää psyykkistä kuntoutumista.
Asiasanat: mielenterveys, hengellisyys, ryhmätoiminta, toiminnallisuus, osallisuus, vuorovaikutus, mielenterveyskuntoutus, seurakunnat