”Yhtään en oo jumissa….juoksu kulukee ja veto lähtee" : Fysioterapia osana tyttöjen jalkapalloharjoittelua, Oulun Naisfutis ry

Abstract

Nuorilla jalkapalloilijoilla merkittävä osa rasitusvammoista kohdistuu alaselkään ja alaraajoihin. Jalkapallovalmennus painottuu lajiharjoitteluun. Liikkuvuus- ja kehonhuoltoharjoitteet ohjataan pääsääntöisesti omaehtoisena harjoitteluna toteutettavaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, miten terapeuttinen harjoittelu vaikuttaa alaselän ja alaraajojen liikkuvuuteen ja lihaskireyksiin nuorilla tyttöjalkapalloilijoilla. Samalla selvitetään, miten lajiharjoittelua voidaan tukea fysioterapian menetelmin. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan, voidaanko nuorille tyttöjalkapalloilijoille opettaa kehonhuollon merkitys lajiharjoittelun tukena. Harjoitteiden tuloksellisuus todetaan alku- ja loppumittausten välisellä mahdollisella eroavuudella. Opinnäytetyö toteutetaan yhteistyössä Oulun Naisfutis ry:n kanssa. Viitekehyksessä määritetään mitä on jalkapallon lajiharjoittelu ja mitä vaatimuksia lajiharjoittelu asettaa nuorelle tyttöjalkapalloilijalle. Lisäksi määritetään, mitä fysioterapia on ja miten se voi tuoda lisäarvoa lajiharjoitteluun. Tutkimustulokset osoittivat, että 12–vuotiaiden pelaajien joukossa alaselän liikkuvuus parani 68 prosentilla. 13–vuotiaiden joukossa alaselän liikkuvuus parani 64 prosentilla. 14–vuotiaiden pelaajien joukossa alaselän liikkuvuus parani 76 prosentilla. 12-vuotiailla reiden takaosan lihaskireydet helpottuivat 36 prosentilla. 13–vuotiailla reiden takaosan lihaskireydet helpottuivat 80 prosentilla. 14–vuotiailla reiden takaosan lihaskireydet helpottuivat 33 prosentilla. Nilkan liikkuvuus lisääntyi kaikissa ikäluokissa molemmissa liikesuunnissa. Kohderyhmän pelaajien joukossa oli havaittavissa uuden tiedon omaksuminen osaksi lajiharjoittelua.

Young girl football players suffer significantly from sport injuries. Most sport injuries appear in the back, hamstring muscles and lower legs. There is a huge amount of knowledge and research about the importance of stretching and mobility exercises in reducing sport injuries, but this information is not used by trainers within football training programs. This study was conducted in co-operation with the football team Oulu Nice Soccer. The aim of this study was to find out if it is possible to support mobility training of young girl football players with physiotherapy. The study was both quantitative and qualitative. The theory consisted of information of football training, the anatomy and physiology of the lower back and lower extremity, the theory of teaching methods and learning and the theory of mobility training. The research was conducted in the following stages: measuring the main mobility problems and problematic areas by young girl football players, conducting a training program for the players, measuring the effects of the training program, and teaching the importance of the mobility training. The results were analysed by comparing figures with Exel Program. 57 players aged from 12 to 14 took part in the research. The results of this study showed that mobility of the players increased significantly in the lower back and lower extremity with therapeutic exercises. Players learned new skills and also the importance of mobility training. This research proves that it is possible to bring new ideas and methods in football training with physiotherapy. It is important to educate the young football players in the importance of mobility exercises in order to reduce sport injuries.