Varfariini-lääkehoidosta tehdyt potilaskantelut ja vaaratilanteiden raportointi
Oinonen, Tuuli (2013)
Oinonen, Tuuli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111116830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013111116830
Tiivistelmä
Potilaiden itse toteuttama antikoagulaatio- eli verenhyytymisenestohoito yleistyy jatkuvasti. Yleisin verenhyytymisestoon käytetty lääkeaine on varfariini. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston terveysasemilla käynnistettiin vuonna 2010 ”Antikoagulanttihoidon omahoidon ja sähköisen hoitopalautejärjestelmän kehittäminen”- eli AK-projekti, jonka tavoitteena on luoda turvallinen ja kustannustehokas antikoagulaatiohoitomalli. Opinnäytetyö toteutettiin osana AK-projektia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varfariini-lääkehoidon vakavista vaaratilanteista tehdyt potilaskantelut pääkaupunkiseudulla. Työn tavoitteena oli antaa tietoa varfariini-lääkehoidon potilasturvallisuudesta ja tuoda esille kehittämisehdotuksia haittatapahtumien raportoimiseen. Teoreettinen viitekehys koottiin kartoittamalla tutkimustietoa varfariini-lääkehoidon yleispiirteistä, riskitekijöistä ja vaaratilanteista. Lisäksi viitekehykseen kerättiin ajankohtaista tietoa ja suosituksia kansallisesta potilasturvallisuus- ja raportointijärjestelmästä. Työelämäyhteistyö toteutui Etelä-Suomen aluehallintovirastossa käymällä läpi vuosina 1998−2011 ratkaistut potilaskantelut. Aineiston läpikäymiseen ja analysointia varten käytettiin havainnointia ja sisällön erittelyä eli sekä laadullista että määrällistä menetelmää.
Tuloksena ei löytynyt kantelua, joka olisi ollut seurausta todellisesta varfariini-lääkehoidon vaaratilanteesta. Käsihaun avulla löytyi yksi varfariini-lääkehoitoon liittyvä potilaskantelu, jota koskeva hoito oli kuitenkin todettu asianmukaiseksi. Kantelu otettiin mukaan opinnäytetyöhön havainnollistamaan ja todentamaan potilasturvallisuuden ja vaaratilanteiden raportointia. Esimerkkikantelu oli käsitelty vaaratilanteiden raportointijärjestelmässä suositusten mukaan ja asiamiehen saama varfariini-lääkehoito perusteluineen perustui tutkimustiedon tuloksiin. Kantelu kuvaa raportointijärjestelmän moniulotteisuutta ja tiedon leviämistä eri virastoihin, jolloin kokonaiskuvan saaminen lääkeaineen turvallisuudesta hankaloituu.
Tuloksen perusteella voidaan päätellä, että varfariini-lääkehoidon vakavat vaaratilanteet käsitellään muualla kuin aluehallintovirastossa. Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä toteuttaa sama tutkimus kaikissa potilasturvallisuutta käsittelevissä virastoissa. Näkökulmaa voisi kaventaa sairaala- ja terveysasematasolle ja edelleen yksittäisten potilaiden kokemuksiin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varfariini-lääkehoidon vakavista vaaratilanteista tehdyt potilaskantelut pääkaupunkiseudulla. Työn tavoitteena oli antaa tietoa varfariini-lääkehoidon potilasturvallisuudesta ja tuoda esille kehittämisehdotuksia haittatapahtumien raportoimiseen. Teoreettinen viitekehys koottiin kartoittamalla tutkimustietoa varfariini-lääkehoidon yleispiirteistä, riskitekijöistä ja vaaratilanteista. Lisäksi viitekehykseen kerättiin ajankohtaista tietoa ja suosituksia kansallisesta potilasturvallisuus- ja raportointijärjestelmästä. Työelämäyhteistyö toteutui Etelä-Suomen aluehallintovirastossa käymällä läpi vuosina 1998−2011 ratkaistut potilaskantelut. Aineiston läpikäymiseen ja analysointia varten käytettiin havainnointia ja sisällön erittelyä eli sekä laadullista että määrällistä menetelmää.
Tuloksena ei löytynyt kantelua, joka olisi ollut seurausta todellisesta varfariini-lääkehoidon vaaratilanteesta. Käsihaun avulla löytyi yksi varfariini-lääkehoitoon liittyvä potilaskantelu, jota koskeva hoito oli kuitenkin todettu asianmukaiseksi. Kantelu otettiin mukaan opinnäytetyöhön havainnollistamaan ja todentamaan potilasturvallisuuden ja vaaratilanteiden raportointia. Esimerkkikantelu oli käsitelty vaaratilanteiden raportointijärjestelmässä suositusten mukaan ja asiamiehen saama varfariini-lääkehoito perusteluineen perustui tutkimustiedon tuloksiin. Kantelu kuvaa raportointijärjestelmän moniulotteisuutta ja tiedon leviämistä eri virastoihin, jolloin kokonaiskuvan saaminen lääkeaineen turvallisuudesta hankaloituu.
Tuloksen perusteella voidaan päätellä, että varfariini-lääkehoidon vakavat vaaratilanteet käsitellään muualla kuin aluehallintovirastossa. Jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä toteuttaa sama tutkimus kaikissa potilasturvallisuutta käsittelevissä virastoissa. Näkökulmaa voisi kaventaa sairaala- ja terveysasematasolle ja edelleen yksittäisten potilaiden kokemuksiin.