"Onks' pakko, jos ei taho?" : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia toimijuudestaan kuntoutumiskodin ryhmätoiminnoissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on nostaa esiin mielenterveyskuntoutujien kokemuksia. Millaisia kokemuksia kuntoutujilla on kuntoutumiskodin ryhmätoiminnoista, mahdollisuuksista vaikuttaa ryhmätoimintoihin ja niiden kehittämiseen sekä miten ryhmätoiminnat vaikuttavat kuntoutujien arkeen.

Aineisto on kerätty puolistrukturoidulla kyselylomakkeella maaliskuussa 2013 Suinulan kuntoutumiskodissa Kangasalla. Kuntoutumiskodin asukkaat ovat aikuisia mielenterveyskuntoutujia ja aineiston keräämishetkellä Suinulassa asuneet 27 kuntoutujaa muodostivat tutkimuksen kohdejoukon. Kyselylomakkeessa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin Excel ␣ohjelman Tixel -tilastointilaajennuksella ja laadullinen aineisto jäsennettiin toimijuus -käsitteen avulla ja analysoitiin sisällön analyysia käyttäen.

Tulosten mukaan ryhmätoiminnat ja mahdollisuus vaikuttaa niihin ovat kuntoutujille merkityksellisiä monella tavalla. Ryhmätoiminnat luovat arkeen rytmin, niissä tutustutaan toisiin asukkaisiin ja vahvistetaan omia jo olemassa olevia liikunnallisia, itseilmaisullisia ja sosiaalisia taitoja. Ryhmätoiminnoissa saadaan onnistumisen kokemuksia ja ne auttavat pääsemään omiin tavoitteisiin. Tulosten mukaan arjessa ei olisi sisältöä eikä rytmiä ilman ryhmätoimintoja ja psykiatriseen sairaalahoitoon olisi jossakin vaiheessa turvauduttava huonon psyykkisen ja fyysisen voinnin takia.

Ohjaajien tapa ohjata ja olla ryhmässä vaikuttaa kuntoutujien mukaan monella tavalla ryhmätoimintoihin ja kokemukseen niistä. Ohjaajat vaikuttavat ryhmiin positiivisesti ja negatiivisesti. He kannustavat ja motivoivat ryhmäläisiä sekä luovat ryhmään turvallisen ilmapiirin. Toisaalta olemalla ankaria ja epäystävällisiä ohjaajat vaikuttavat ryhmään niin, että siellä on ahdistavaa olla, pelottaa ja tulee huono olo.

Kokemukset ryhmätoiminnoissa ja ryhmätoiminnoista vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kuntoutujan toimijuuteen kuntoutumiskotiympäristössä; siihen mitä kuntoutuja kokee kykenevänsä, osaavansa, haluavansa, voivansa, tuntevansa sekä siihen mitä hänen täytyy tehdä ja mitä tilanne mahdollistaa.

The purpose was to examine mental health rehabilitees' experiences in group activities. In other words, how they experienced rehabilitation home group activities, their own capacity to influence and develop the group activities and how rehabilitees' experiences of group activities influenced their everyday life in the rehabilitation home.

The target group of the study consisted of the 27 inhabitants in Rehabilitation home Suinula in March 2013. The data were collected through a semi-structured survey form during March 2013. The form consisted closed and open questions. The numerical data were processed using Tixel -software. The qualitative data were structured within the concept of agency and were content analyzed.

The study showed that the groups play a major part in the rehabilitation process. The rehabilitees' experienced that the groups were meaningful, supportive and helped them to create social relationships. In addition the groups were considered empowering by providing emotional assistance as peer support. The rehabilitees received functional and informational support in the group activities. The group activities also increased rehabilitees social functioning and life management. Everyday life without the group activities would be depressing and there would be no content or structure. Mental and physical wellbeing would decrease and psychiatric hospital care would be needed.

The residents of Suinula experienced that they can influence the development of group activities. The rehabilitees thought that by being active themselves they can interact the group activities. They also thought the supervisors in groups define the positive or negative feeling during the group activity.