Linja-autopysäkkien luokittelu
Mantila, Atte (2013)
Mantila, Atte
Hämeen ammattikorkeakoulu
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091115163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091115163
Tiivistelmä
Linja-autopysäkkejä voidaan lajitella ja priorisoida eri luokkiin erilaisten kriteerien perusteella. Näitä voivat olla muun muassa pysäkkiä käyttävän liikenteen tyyppi ja määrä, pysäkin sijainti tai matkustajien määrä. Keväällä 2013 tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä eri suunnitelmissa ja suunnittelutasoilla pysäkkiluokituksiin, niiden tavoitteisiin ja käytettyihin kriteereihin. Työ toimii esiselvityksenä Liikenneviraston Pysäkkistrategia-projektille. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Linea Konsultit Oy ja esiselvityksen tilaajana Liikennevirasto.
Työtä varten kerättiin linja-autopysäkkien luokittelua koskevaa aineistoa eri puolilta Suomea valituista joukkoliikennestrategioista, pysäkkiselvityksistä, liikennejärjestelmäsuunnitelmista sekä maakunta- ja yleiskaavoista. Näiden lisäksi työhön käytettiin tietoja EU:n asetuksista ja Suomen lainsäädännöstä sekä liikenne- ja viestintäministeriön, Liikenneviraston sekä entisen Tiehallinnon (nykyisin Liikennevirasto) pysäkkejä ja joukkoliikennettä koskevista ohjeista ja muista julkaisuista. Pysäkkien valtakunnallisia luokittelukäytäntöjä Ruotsista, Virosta, Norjasta ja Tanskasta selvitettiin haastattelemalla sähköpostitse paikallisia joukkoliikenneviranomaisia.
Pysäkkiluokitukset palvelevat eri yhteyksissä ja eri suunnitelmatasoilla erilaisia tehtäviä. Luokittelulla voidaan määrittää esimerkiksi joukkoliikennejärjestelmän solmupisteitä, priorisoida kehitettäviä pysäkkejä, ohjeistaa pysäkkien laatu- ja varustetasoa tai valita pysäkkikatosten kunnossapitotasoja. Keskeisimpinä luokittelukriteereinä tässä selvityksessä läpikäydyissä pysäkkiluokitteluissa olivat pysäkin merkitys ja asema joukkoliikennejärjestelmässä, pysäkin sijainti sekä sitä käyttävien matkustajien määrä. Pysäkin käyttäjämääriä voidaankin tarkastelun perusteella pitää yhtenä parhaista ja tarkoituksenmukaisimmista luokittelukriteereistä. Ongelmana on kuitenkin tähän saakka ollut se, ettei toimivaltaisilla viranomaisilla ole ollut käytettävissään matkustajamäärätietoja suunnittelun tarpeisiin.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä nähdään, että yhtä kaikkiin tarkoituksiin sovellettavaa pysäkkiluokitusta ei ole tarkoituksenmukaista luoda. Pysäkkien luokittelu on perusteltua tehdä ensisijaisesti käyttötarkoituksesta riippuen ja se voi perustua mahdollisuuksien mukaan yhtenäisiin luokitteluperiaatteisiin. Käyttötarkoituksen lisäksi luokitteluun vaikuttavat eri ympäristöissä ja suunnittelukohteissa pysäkkeihin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja odotukset sekä pysäkkien merkitys ympäröivään yhdyskuntarakenteeseen ja joukkoliikennejärjestelmään. Myöskään vertailumaissa ei selvityksen mukaan ole virallisia, kansallisia luokitteluohjeita linja-autopysäkeille. Esiselvitys luo kuitenkin pysäkeistä vastaaville tahoille kattavan yleiskuvan luokittelun perusteista ja käyttötarkoituksista. Opinnäytetyön lopuksi esitellään kolme linja-autopysäkkien luokittelun periaatetta, joiden luokkia ja kriteerejä voidaan muokata kulloistenkin tarpeiden mukaisiksi.
Työtä varten kerättiin linja-autopysäkkien luokittelua koskevaa aineistoa eri puolilta Suomea valituista joukkoliikennestrategioista, pysäkkiselvityksistä, liikennejärjestelmäsuunnitelmista sekä maakunta- ja yleiskaavoista. Näiden lisäksi työhön käytettiin tietoja EU:n asetuksista ja Suomen lainsäädännöstä sekä liikenne- ja viestintäministeriön, Liikenneviraston sekä entisen Tiehallinnon (nykyisin Liikennevirasto) pysäkkejä ja joukkoliikennettä koskevista ohjeista ja muista julkaisuista. Pysäkkien valtakunnallisia luokittelukäytäntöjä Ruotsista, Virosta, Norjasta ja Tanskasta selvitettiin haastattelemalla sähköpostitse paikallisia joukkoliikenneviranomaisia.
Pysäkkiluokitukset palvelevat eri yhteyksissä ja eri suunnitelmatasoilla erilaisia tehtäviä. Luokittelulla voidaan määrittää esimerkiksi joukkoliikennejärjestelmän solmupisteitä, priorisoida kehitettäviä pysäkkejä, ohjeistaa pysäkkien laatu- ja varustetasoa tai valita pysäkkikatosten kunnossapitotasoja. Keskeisimpinä luokittelukriteereinä tässä selvityksessä läpikäydyissä pysäkkiluokitteluissa olivat pysäkin merkitys ja asema joukkoliikennejärjestelmässä, pysäkin sijainti sekä sitä käyttävien matkustajien määrä. Pysäkin käyttäjämääriä voidaankin tarkastelun perusteella pitää yhtenä parhaista ja tarkoituksenmukaisimmista luokittelukriteereistä. Ongelmana on kuitenkin tähän saakka ollut se, ettei toimivaltaisilla viranomaisilla ole ollut käytettävissään matkustajamäärätietoja suunnittelun tarpeisiin.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä nähdään, että yhtä kaikkiin tarkoituksiin sovellettavaa pysäkkiluokitusta ei ole tarkoituksenmukaista luoda. Pysäkkien luokittelu on perusteltua tehdä ensisijaisesti käyttötarkoituksesta riippuen ja se voi perustua mahdollisuuksien mukaan yhtenäisiin luokitteluperiaatteisiin. Käyttötarkoituksen lisäksi luokitteluun vaikuttavat eri ympäristöissä ja suunnittelukohteissa pysäkkeihin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja odotukset sekä pysäkkien merkitys ympäröivään yhdyskuntarakenteeseen ja joukkoliikennejärjestelmään. Myöskään vertailumaissa ei selvityksen mukaan ole virallisia, kansallisia luokitteluohjeita linja-autopysäkeille. Esiselvitys luo kuitenkin pysäkeistä vastaaville tahoille kattavan yleiskuvan luokittelun perusteista ja käyttötarkoituksista. Opinnäytetyön lopuksi esitellään kolme linja-autopysäkkien luokittelun periaatetta, joiden luokkia ja kriteerejä voidaan muokata kulloistenkin tarpeiden mukaisiksi.