Tapaustutkimus autismin kirjon lapsen kuvitteellisesta leikistä sosiaalisessa leikkikontekstissa

Abstract

TIIVISTELMÄ

Oulun seudun ammattikorkeakoulu Toimintaterapian koulutusohjelma

Tekijä: Anu Tuoriniemi Opinnäytetyön nimi: Tapaustutkimus autismin kirjon lapsen kuvitteellisesta leikistä sosiaalisessa leikkikontekstissa Työn ohjaajat: Maarit Virtanen ja Pirjo Lappalainen Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Syksy 2013 Sivumäärä: 63

Leikki on keskeinen toiminta lapsuudessa opeteltaessa sellaisia tärkeitä taitoja, joita tarvitaan myöhemmin opiskelussa ja elämässä. Autismin kirjon lapselle osallistuminen yhteisiin leikin muotoihin voi olla vaikeaa, sillä sosiaalinen toimintakyky on puutteellinen. Lapsi voi jäädä paitsi leikin avulla saatavista kehityksellisistä hyödyistä. Lapsen ympäristö voi tulkita lapsen vetäytymisen lapsen haluttomuutena osallistua toisten lasten kuvitteelliseen leikkiin.

Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus yhdestä autismin kirjon lapsesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, millaista on autismin kirjon lapsen kuvitteellinen leikki sosiaalisessa leikkikontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä on kuvata millaista on autismin kirjon diagnoosin omaavan lapsen havaittava, organisoitu ja sosiaalisesti rakentuva kuvitteellinen leikkikäyttäytyminen. Tiedonantajia olivat lapsen vanhempi, sisarus, toimintaterapeutti ja lastentarhanopettaja.

Tutkimus toteutettiin helmi-huhtikuussa 2013 teemahaastattelujen ja ryhmätilanteessa tapahtuneen leikin havainnoinnin avulla. Tiedonantajina olivat lapsen vanhempi, sisarus, toimintaterapeutti ja lastentarhanopettaja. Havainnoinnin toteutti opinnäytetyön tekijä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimus perustuu Tiina Lautamon väitöskirjassaan kehittelemän arviointimenetelmän ”The Play Assessment for Group Settings” teoriataustaan sosiaalisen kuvitteellisen leikin osalta sekä muihin kuvitteellista leikkiä käsitteleviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.

Tutkimustulosten mukaan autismin kirjon lapsen kuvitteellinen leikki sosiaalisessa leikkikontekstissa kuvattiin omiin ehtoihin perustuvaksi, leikissä korostuivat konkreettisuus ja esimerkit. Kuvitteellinen leikki vaati ohjauksen ja mukauttamisen onnistuakseen. Yhteinen leikki vaati lasta kiinnostavan ja motivoivan aiheen, ulkoisen esimerkin joko toisilta leikkijöiltä tai tv-ohjelmasta sekä toisen leikkijän tuen, jotta lapsi kykeni osallistumaan kuvitteelliseen leikkiin toisten leikkijöiden kanssa. Lapsella kuvattiin olevan halua leikkiä toisten leikkijöiden kanssa, mutta puutteelliset taidot osallistua kuvitteelliseen leikkiin itsenäisesti.

Tutkimuksen perusteella ympäristö joko rajoittaa tai mahdollistaa autismin kirjon lapsen osallistumisen sosiaalisessa leikkikontekstissa tapahtuvaan kuvitteelliseen leikkiin. Autismin kirjon lapsen kuntoutuksessa tulisi huomioida lapsen mahdollisuus osallistua sosiaaliseen leikkiin.

Asiasanat: autismin kirjo, sosiaalinen leikki, kvalitatiivinen tutkimus, toimintaterapia