Att vara närstående till en person med demens : Upplevelser ur ett livsvärldsperspektiv
Lindberg, Malena (2013)
Lindberg, Malena
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061914401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013061914401
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata omaishoitajien kokemuksia heidän elämismaailmasta omaisina henkilölle jolla on dementia. Fenomenologisesta elämismaailman näkökulmasta yritän vangita kokemuksen millaista on olla omainen henkilölle jolla on dementia. Innostuneena Bengtssonista (1999) olen käyttänyt menetelmiä luovasti.
Otos rajoitettiin koskemaan omaishoitajia jotka ovat 65 vuotta tai vanhempia. Aineisto kerättiin käyttämällä avoimia haastatteluja. Kuusi omaishoitajaa haastateltiin. Aineistosta tehtiin transkriptejä ja niistä kirjoitettiin tapauskuvauksia.
Analyysi on kaksiosainen ja analyyseissä olen käyttänyt lähinnä Van Manenin (1990) ja Dahlberg et al:in (2001)menetelmiä. Ensimmäisessä analyysissa tapausmenetelmät ana-lysointiin käyttämällä Van Manenin elämismaailmaneksistentiaaleja; eletty tila, eletty keho, eletty aika ja eletty suhde. Analyysi antaa monimutkaisen ja ristiriitaisen kuvan omaishoitajan elämismaailmasta.
Toisessa analyysissä olen nimennyt ilmiön ”omaisena oleminen henkilölle jolla on dementia” keskeiseksi olemukseksi: menetyksen tunne. Vaihtelu tässä tutkimuksessa kuvataan merkityskategorioissa: yksinäisyyden kokemus, väsymyksen kokemus, pelon kokemus, kaipauksen kokemus, tietämättömyyden kokemus, hämmennyksen kokemus ja huonon omantunnon kokemus.
Tulos osoittaa että omaishoitajilla on paljon tunteita joihin heidän tarvitsee saada vahvistusta. On tärkeää antaa omaisille tilaa puhua heidän tunteistaan sekä nähdä omaishoitaja perhenäkökulmasta.
Otos rajoitettiin koskemaan omaishoitajia jotka ovat 65 vuotta tai vanhempia. Aineisto kerättiin käyttämällä avoimia haastatteluja. Kuusi omaishoitajaa haastateltiin. Aineistosta tehtiin transkriptejä ja niistä kirjoitettiin tapauskuvauksia.
Analyysi on kaksiosainen ja analyyseissä olen käyttänyt lähinnä Van Manenin (1990) ja Dahlberg et al:in (2001)menetelmiä. Ensimmäisessä analyysissa tapausmenetelmät ana-lysointiin käyttämällä Van Manenin elämismaailmaneksistentiaaleja; eletty tila, eletty keho, eletty aika ja eletty suhde. Analyysi antaa monimutkaisen ja ristiriitaisen kuvan omaishoitajan elämismaailmasta.
Toisessa analyysissä olen nimennyt ilmiön ”omaisena oleminen henkilölle jolla on dementia” keskeiseksi olemukseksi: menetyksen tunne. Vaihtelu tässä tutkimuksessa kuvataan merkityskategorioissa: yksinäisyyden kokemus, väsymyksen kokemus, pelon kokemus, kaipauksen kokemus, tietämättömyyden kokemus, hämmennyksen kokemus ja huonon omantunnon kokemus.
Tulos osoittaa että omaishoitajilla on paljon tunteita joihin heidän tarvitsee saada vahvistusta. On tärkeää antaa omaisille tilaa puhua heidän tunteistaan sekä nähdä omaishoitaja perhenäkökulmasta.