Raskausdiabetekseen sairastuneen äidin kokemuksia sairaudestaan
Norrback, Maija; Käyhkö, Hanna (2013)
Norrback, Maija
Käyhkö, Hanna
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052710909
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052710909
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata äidin kokemuksia raskausdiabeteksesta ja sen seurauksista syntyvään lapseen. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata äidin mielipiteitä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä tarvitsemistaan tiedoista ehkäistäkseen raskausdiabeteksen. Tutkimuksessa vastattiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia kokemuksia raskausdiabetekseen sairastuneella äidillä on sairaudestaan? Mitä seurauksia raskausdiabetekseen sairastumisesta on synty-vän lapsen terveydelle äidin mielestä? Millaista tietoa raskaana oleva äiti mielestään tarvitsi raskausdiabeteksen ennaltaehkäisyyn terveydenhuoltohenkilöltä?
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja sen aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin kolmea raskausdiabetekseen sairastunutta äitiä, joilla raskausdiabetes oli ollut enintään kahdessa raskaudessa. Raskausdiabetesta oli hoidettu ruokavaliolla ja/tai lääkehoidolla. Äitien seuranta erikoissairaanhoidossa tapahtui Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja äitiysneuvolaseuranta oman asuinkunnan äitiysneuvolassa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Raskausdiabetekseen sairastumisen kokemuksissa korostui, että haastateltavilla ei ollut paljon aikaisempaa tietoa sairaudesta. Raskausdiabeteksen hoitamisessa verensokereiden mittaaminen koettiin aluksi epämiellyttävänä ja ruokavaliomuutokset harmittavina. Lapsen hyvinvoinnin tur-vaaminen auttoi hoitoon sitoutumisessa. Synnytykset jouduttiin käynnistämään lapsen suuren koon vuoksi. Lapsen sairaalassa oloaika piteni, lisäksi he saivat lisämaitoa alhaisten verensokereiden vuoksi. Haastateltavat toivat esille, että normaalipaino ennen raskautta ja terveelliset elämäntavat ehkäisevät raskausdiabetekseen sairastumista. Raskausdiabeteksen puheeksi ottaminen lastenneuvolassa ja elämäntapojen kartoittaminen, ja siinä tukeminen koettiin tarpeellisiksi raskausdiabeteksen ennaltaehkäisyssä. Jatkotutkimusaiheena olisi tarpeen tutkia, miten raskausdiabeteksen ennaltaehkäisy on toteutunut, ja kuinka terveydenhuollon ammattihenkilö kokee tutkimustulosten tarpeellisuuden käytännön hoitotyössä. Myös raskausdiabeteksen hoidon seurauksia olisi tarpeen tutkia.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja sen aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin kolmea raskausdiabetekseen sairastunutta äitiä, joilla raskausdiabetes oli ollut enintään kahdessa raskaudessa. Raskausdiabetesta oli hoidettu ruokavaliolla ja/tai lääkehoidolla. Äitien seuranta erikoissairaanhoidossa tapahtui Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja äitiysneuvolaseuranta oman asuinkunnan äitiysneuvolassa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Raskausdiabetekseen sairastumisen kokemuksissa korostui, että haastateltavilla ei ollut paljon aikaisempaa tietoa sairaudesta. Raskausdiabeteksen hoitamisessa verensokereiden mittaaminen koettiin aluksi epämiellyttävänä ja ruokavaliomuutokset harmittavina. Lapsen hyvinvoinnin tur-vaaminen auttoi hoitoon sitoutumisessa. Synnytykset jouduttiin käynnistämään lapsen suuren koon vuoksi. Lapsen sairaalassa oloaika piteni, lisäksi he saivat lisämaitoa alhaisten verensokereiden vuoksi. Haastateltavat toivat esille, että normaalipaino ennen raskautta ja terveelliset elämäntavat ehkäisevät raskausdiabetekseen sairastumista. Raskausdiabeteksen puheeksi ottaminen lastenneuvolassa ja elämäntapojen kartoittaminen, ja siinä tukeminen koettiin tarpeellisiksi raskausdiabeteksen ennaltaehkäisyssä. Jatkotutkimusaiheena olisi tarpeen tutkia, miten raskausdiabeteksen ennaltaehkäisy on toteutunut, ja kuinka terveydenhuollon ammattihenkilö kokee tutkimustulosten tarpeellisuuden käytännön hoitotyössä. Myös raskausdiabeteksen hoidon seurauksia olisi tarpeen tutkia.