Todellisuuden illuusion rikkomista? : Kuvituskuva henkilödokumenttielokuvassa
Myllärinen, Emmi (2013)
Myllärinen, Emmi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310384
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on kuvituskuvan käyttäminen henkilödokumenttielokuvassa. Tavoitteena on määritellä kuvituskuvaa tarkemmin kuin myös sen käyttöä henkilödokumenttielokuvassa. Tutkimuskysymyksenä on, rikkooko kuvituskuvan käyttö illuusiota dokumenttielokuvan todellisuudesta.
Käsittelin ensin laajasti dokumenttielokuvan määritelmää ja sen totuutta ja totuudellisuutta. Se, miten dokumenttielokuva määritellään, vaikuttaa siihen, kuuluuko kuvituskuva dokumenttielokuvaan.
Toiseksi määrittelin kuvituskuvan termiä, sillä opintojeni loppuvaiheessa minulle todettiin, ettei kuvituskuvaa ei ole olemassakaan. Kuvituskuvalla on kuitenkin merkitys, vaikka sitä pidetään yleensä roskakuvana. Jaoin kuvituskuvien käyttötilanteet erilaisiin kategorioihin sekä pohdin kuvituskuvan käyttöä henkilödokumenttielokuvissa ja leikkaamisessa ylipäänsä.
Menetelminä olen käyttänyt henkilödokumenttielokuvien analysointia ja havainnointia sekä dokumenttielokuvan teoriasta tehtyä kirjallisuutta ja soveltanut näitä keräämiäni tietoja omaan työprosessiini.
Lopputuloksena on se, että kuvituskuva on käsitteenä paljon laajempi kuin yleinen käsitys kuvituskuvasta hengettömänä roskakuvana. Kuvituskuva ei riko illuusiota, vaan se tekee elokuvakokonaisuudesta eheämmän. Täytyy muistaa, että dokumenttielokuva on tekijänsä tulkinta todellisuudesta, ei aukoton totuus koko elämästä.
Koen, että kuvituskuvan käsitteleminen herättää lukijat miettimään omia tottumuksiaan kuvata tai leikata dokumenttielokuvaa. On tärkeää, että kuvituskuvaa on kuvattu, että leikkaajalla on mahdollisuuksia tehdä teoksesta kokonainen.
Käsittelin ensin laajasti dokumenttielokuvan määritelmää ja sen totuutta ja totuudellisuutta. Se, miten dokumenttielokuva määritellään, vaikuttaa siihen, kuuluuko kuvituskuva dokumenttielokuvaan.
Toiseksi määrittelin kuvituskuvan termiä, sillä opintojeni loppuvaiheessa minulle todettiin, ettei kuvituskuvaa ei ole olemassakaan. Kuvituskuvalla on kuitenkin merkitys, vaikka sitä pidetään yleensä roskakuvana. Jaoin kuvituskuvien käyttötilanteet erilaisiin kategorioihin sekä pohdin kuvituskuvan käyttöä henkilödokumenttielokuvissa ja leikkaamisessa ylipäänsä.
Menetelminä olen käyttänyt henkilödokumenttielokuvien analysointia ja havainnointia sekä dokumenttielokuvan teoriasta tehtyä kirjallisuutta ja soveltanut näitä keräämiäni tietoja omaan työprosessiini.
Lopputuloksena on se, että kuvituskuva on käsitteenä paljon laajempi kuin yleinen käsitys kuvituskuvasta hengettömänä roskakuvana. Kuvituskuva ei riko illuusiota, vaan se tekee elokuvakokonaisuudesta eheämmän. Täytyy muistaa, että dokumenttielokuva on tekijänsä tulkinta todellisuudesta, ei aukoton totuus koko elämästä.
Koen, että kuvituskuvan käsitteleminen herättää lukijat miettimään omia tottumuksiaan kuvata tai leikata dokumenttielokuvaa. On tärkeää, että kuvituskuvaa on kuvattu, että leikkaajalla on mahdollisuuksia tehdä teoksesta kokonainen.