"Ettei kukaan jäis sinne kämppään yksikseen" : Ikäihmisten omaehtoisen toiminnan vaikutukset toimintakykyyn ja yhteisöllisyyden kokemiseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ikäihmisten subjektiivisia kokemuksia omaehtoisen toiminnan vaikutuksista heidän fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen toimintakykyynsä. Tarkoituksena oli myös kartoittaa ikäihmisten tuntemuksia toiminnan mukanaan tuomasta yhteisöllisyydestä. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada ikäihmisten ääni kuuluviin ja näin edesauttaa toiminnan ulottamista laajemmalle. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto kerättiin Hämeenlinnan Katisten alueen asukasyhdistyksestä, jossa omaehtoinen toiminta on ollut käynnissä vuodesta 2009 lähtien.

Tutkimukseen haastateltiin kymmenen omaehtoiseen toimintaan ainakin kerran osallistunutta ikäihmistä. Tutkimustulosten mukaan toiminta oli lisännyt ikäihmisten liikuntaan liittyviä toimintoja ja saanut heidät tiedostamaan itsehoidon merkityksen. Omaehtoiseen toimintaan osallistumisella koettiin olleen positiivinen vaikutus ikäihmisten elämänlaatuun osallistumisen ja sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden myötä. Sosiaaliseen toimintakykyyn toiminta oli vaikuttanut lisäten sosiaalisen verkoston mahdollistamaa vuorovaikutusta ja yhteisössä toimimista. Tulosten mukaan toimintaan osallistuminen ylläpitää ikäihmisten muistia ja muita älyllisiä kykyjä vaativia taitoja. Kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämiseen vaikuttavat myös lisääntyneet sosiaaliset taidot ja tarpeellisuuden tunne vielä ikääntyessäkin. Ikäihmiset kokivat että elämän merkitykselliseksi tunteminen oli lisääntynyt.

Yhteisöllisyyden koettiin tuovan elämään voimavaroja sosiaalisen verkoston ja turvallisuuden tunteen myötä. Yhteen hiileen puhaltaminen vähensi ristiriitoja taloyhtiössä. Ikäihmiset olivat myös tyytyväisiä lähellä olevista palveluista ja niiden saatavuuden helppoudesta.

Tämä opinnäytetyö osoitti, että ikäihmiset haluavat olla aktiivisia toimijoita ja tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä myös ikääntyessään. Ilmeistä on, että toiminnalla on ikäihmisen toimintakykyä parantava vaikutus. Yhteisöllisyyden koetaan parantavan myös koko taloyhtiön toimintaa

The aim of this study was to examine elderly people’s subjective experiences from taking part in voluntary action, and how that affects their physical, psychological, social and cognitive functions. And how they feel about the sense of community, that voluntary action brings.

This study was based on qualitative research method. Theme interview was the tool used in this research. Material was gathered from the area of Hämeenlinna Katinen’s resident society, where the voluntary action method has been used since 2009. There were ten interviewees selected to the interview. They had taken part at least once in voluntary action.

Research results show that taking part in voluntary action increased elderly people’s physical exercise and also their interest in taking care of their own health. They also felt that loneliness, which is a problem among the elderly, decreased, by that they felt ageing to be hopeful, positive and a happy time. Their social network expanded and the sense of safety had increased. Results show that taking part in voluntary action maintains elderly people’s intelligence. They also felt that the relevance of life increased. The sense of community brought new assets to life and new relationships. By participating in voluntary action and “putting all one’s eggs in one basket” it was noticed that conflicts in their housing company decreased.

As a result of this study it can be said that by taking part in voluntary action you can increase your ability to function. The sense of community that it brings also improves the atmosphere of the housing company. Elderly people want to take an active part in society.