Hoivatyöyhteisön kokemuksia monikulttuurisesta kommunikaatiosta
Baarman, Monica; Koskinen, Katri (2013)
Baarman, Monica
Koskinen, Katri
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169067
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305169067
Tiivistelmä
Ulkomaalaistaustaisten hoitajien määrä tulee Suomessa kasvamaan hoivatyön lisääntyessä tulevina vuosina, koska työvoiman tarjonta Suomessa pienenee väestön ikääntymisen vuoksi. Terveysalalla suomen kielen hallitseminen on edellytys työskentelylle, eivätkä kaikki ulkomaalaistaustaiset hoitajat hallitse suomen kieltä riittävän hyvin. Terveysalalla kommunikaatio on yksi työvälineistä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoivatyöyhteisön kokemuksia kommunikaatiosta monikulttuurisessa hoivatyössä. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää kommunikaatiota monikulttuurisissa hoivatyön työyhteisöissä.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Salossa sijaitsevan Kukonkallion hoivakodin työntekijät. Otoksen koko koostui 76 hoivatyöntekijästä ja tutkimuksen vastausprosentti oli 61 % (n=46). Tutkimustulosten mukaan ulkomaalaistaustaisen hoitajan koettiin puhuvan huonosti suomea saapuessaan työyhteisöön ja ulkomaalaistaustaisen hoitajan suullisen kommunikaatio potilaiden kanssa oli riittämätöntä. Potilasturvallisuuden koettiin vaarantuvan ulkomaalaistaustaisen hoitajan heikon kielitaidon vuoksi. Ulkomaalaistaustaisen hoitajan sanaton kommunikaatio erosi suomalaisen hoitajan sanattomasta kommunikoinnista lähinnä kehonliikkeiden alueella. Ulkomaalaistaustaisen hoitajan perehdyttämisessä tulisi käyttää enemmän aikaa kuin suomalaisten hoitajien perehdyttämiseen ja ulkomaalaistaustaiselle hoitajalle olisi perehdytyksessä hyödyllistä nimetä henkilökohtainen työpaikkaohjaaja. Tukiryhmätoiminnan tarjoaminen olisi myös hyväksi ulkomaalaistaustaiselle hoitajalle. Tulosten mukaan koulutusta tulisi järjestää niin ulkomaalaistaustaisille hoitajille kuin suomalaisille työyhteisöille.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä kommunikaatiota monikulttuurisessa hoivatyöyhteisössä terveysalalla. Jatkossa olisi hyvä tutkia potilaiden kokemuksia, kun hoitaja on ulkomaalaistaustainen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoivatyöyhteisön kokemuksia kommunikaatiosta monikulttuurisessa hoivatyössä. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää kommunikaatiota monikulttuurisissa hoivatyön työyhteisöissä.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Salossa sijaitsevan Kukonkallion hoivakodin työntekijät. Otoksen koko koostui 76 hoivatyöntekijästä ja tutkimuksen vastausprosentti oli 61 % (n=46). Tutkimustulosten mukaan ulkomaalaistaustaisen hoitajan koettiin puhuvan huonosti suomea saapuessaan työyhteisöön ja ulkomaalaistaustaisen hoitajan suullisen kommunikaatio potilaiden kanssa oli riittämätöntä. Potilasturvallisuuden koettiin vaarantuvan ulkomaalaistaustaisen hoitajan heikon kielitaidon vuoksi. Ulkomaalaistaustaisen hoitajan sanaton kommunikaatio erosi suomalaisen hoitajan sanattomasta kommunikoinnista lähinnä kehonliikkeiden alueella. Ulkomaalaistaustaisen hoitajan perehdyttämisessä tulisi käyttää enemmän aikaa kuin suomalaisten hoitajien perehdyttämiseen ja ulkomaalaistaustaiselle hoitajalle olisi perehdytyksessä hyödyllistä nimetä henkilökohtainen työpaikkaohjaaja. Tukiryhmätoiminnan tarjoaminen olisi myös hyväksi ulkomaalaistaustaiselle hoitajalle. Tulosten mukaan koulutusta tulisi järjestää niin ulkomaalaistaustaisille hoitajille kuin suomalaisille työyhteisöille.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä kommunikaatiota monikulttuurisessa hoivatyöyhteisössä terveysalalla. Jatkossa olisi hyvä tutkia potilaiden kokemuksia, kun hoitaja on ulkomaalaistaustainen.