Työ vapautuvien vankien parissa : Moniammatillisuus ja kolmannen sektorin merkitys vapautumisvaiheessa
Anias, Saija; Kanto, Piia (2013)
Anias, Saija
Kanto, Piia
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305168915
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305168915
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme päätavoitteena on tutkia minkälaista työtä tehdään vapautuvien vankien parissa, moniammatillisuutta sekä kolmannen sektorin merkitystä vapautumisvaiheessa. Kohderyhmämme on vapautumassa olevat alle 29-vuotiaat nuoret vangit. Tarkastelemme kuinka prosessi etenee vankilassaolo aikana tehdyn vapautumissuunnitelman pohjalta, sekä tiedustelemme asiantuntijoilta kuinka yhteiskunta tukee nuoria vapautumassa olevia vankeja.
Valitsimme haastatteluiden kohteeksemme kaksi erilaista tahoa, jotka tukevat nuoria niin vankilassa olo aikana kuin vapautumisen jälkeen. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkimus, jossa teoria ja empiria tukevat toisiaan. Tietomme ovat siis peräisin kirjallisuudesta, aikaisemmista tutkimuksista sekä haastatteluista. Haastatteluiden pohjalla käytimme teemahaastattelua. Haastatteluihimme osallistui Ylitornion avovankilan erityisohjaaja sekä Via Vis väkivaltatyön hankkeesta projektipäällikkö ja projektityöntekijä.
Nuoret, jotka pääsevät lopputuomiotaan viettämään avolaitos olosuhteisiin, saavat yleensä paremmat mahdollisuudet vapautumissuunnitelmaan kuin ne jotka istuvat koko tuomion suljetussa vankilassa. Nykyisin vapautuminen pyritään suunnittelemaan hyvissä ajoin vankilasta käsin. Vapautuvat vangit ovat useimmiten moniongelmaisia ja tarvitsevat neuvontaa, tukea ja ohjausta. Yhä edelleen kuitenkin vapautuu vankeja ilman vapautumissuunnitelmaa. Kaikille nuorille yhteiskuntaan sopeutuminen ja sieltä saatava tuki on yhtä tärkeää. Monet vangit ikään kuin heittäytyvät autettaviksi ja odottavat sosiaalityöntekijän tekevän kaiken puolestaan. Vapautuvaa on kuitenkin tarkoituksenmukaista kehoittaa ottamaan vastuuta omien asioiden hoitamiseen.
Kolmas sektori on yhteisöpedagogien yksi iso työllistäjä. Vapautuvien vankien tuen tarpeisiin keskittyvissä järjestöissä ja hankkeissa yhteisöpedagogit voisivat toimia ohjaajina, palveluohjaajina, koordinaattoreina ja organisoijina. Yksilöohjauksen lisäksi tarvitaan tietotaitoa yhteisöjen toiminnasta, moniammatillisuudesta ja verkostotyöstä.
Valitsimme haastatteluiden kohteeksemme kaksi erilaista tahoa, jotka tukevat nuoria niin vankilassa olo aikana kuin vapautumisen jälkeen. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkimus, jossa teoria ja empiria tukevat toisiaan. Tietomme ovat siis peräisin kirjallisuudesta, aikaisemmista tutkimuksista sekä haastatteluista. Haastatteluiden pohjalla käytimme teemahaastattelua. Haastatteluihimme osallistui Ylitornion avovankilan erityisohjaaja sekä Via Vis väkivaltatyön hankkeesta projektipäällikkö ja projektityöntekijä.
Nuoret, jotka pääsevät lopputuomiotaan viettämään avolaitos olosuhteisiin, saavat yleensä paremmat mahdollisuudet vapautumissuunnitelmaan kuin ne jotka istuvat koko tuomion suljetussa vankilassa. Nykyisin vapautuminen pyritään suunnittelemaan hyvissä ajoin vankilasta käsin. Vapautuvat vangit ovat useimmiten moniongelmaisia ja tarvitsevat neuvontaa, tukea ja ohjausta. Yhä edelleen kuitenkin vapautuu vankeja ilman vapautumissuunnitelmaa. Kaikille nuorille yhteiskuntaan sopeutuminen ja sieltä saatava tuki on yhtä tärkeää. Monet vangit ikään kuin heittäytyvät autettaviksi ja odottavat sosiaalityöntekijän tekevän kaiken puolestaan. Vapautuvaa on kuitenkin tarkoituksenmukaista kehoittaa ottamaan vastuuta omien asioiden hoitamiseen.
Kolmas sektori on yhteisöpedagogien yksi iso työllistäjä. Vapautuvien vankien tuen tarpeisiin keskittyvissä järjestöissä ja hankkeissa yhteisöpedagogit voisivat toimia ohjaajina, palveluohjaajina, koordinaattoreina ja organisoijina. Yksilöohjauksen lisäksi tarvitaan tietotaitoa yhteisöjen toiminnasta, moniammatillisuudesta ja verkostotyöstä.