1960- JA 1970-luvun pientalojen ilmatiiveys
Alaluusua, Olli (2013)
Alaluusua, Olli
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087147
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087147
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty osana rakennusten energiatehokkuutta kartoittavaa ja parantavaa IEEB-hanketta, jossa Oulun seudun ammattikorkeakoulu on mukana. Työn tavoitteena on määrittää Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen pientalojen rakenteiden ilmatiiveyden tila ja selvittää yleisimpien vuotokohtien sijainti.
Opinnäytetyö toteutettiin mittaamalla 17 pientalon ilmatiiveys painekokeella Suur-Oulun alueella. Mittauskohteet olivat pääasiallisesti alkuperäiskuntoisia tai rakennuksia, joihin oli tehty vain pieniä peruskorjauksia. Mittaukset suoritettiin Suomen Standardisoimisliiton SFS tekemän standardin SFS-EN 13829 mukaan. Mittauksessa käytettiin painekokeen vaihtoehtoista menetelmää B ja tuloksena saatiin tiiveysmittausraportista luettavat ilmanvuotoluvut q50 ja n50. Vuotokohtien paikantamiseksi kohteissa suoritettiin lämpökamerakuvaus rakennusten ollessa alipaineistettu 50 Pa:iin. Lämpökamerakuvausten materiaalista luotiin myöhemmin tietokoneohjelmistolla lämpökuvausraportti, joista selvitettiin merkittävimpien vuotokohtien paikat.
Tiiveysmittausten ilmanvuotolukujen q50 keskiarvon ollessa mittausten mukaan 5,5 m3/(h·m2) ja n50 keskiarvon 6,7 1/h, voidaan aiempaan tutkimukseen ja muihin vertailuarvoihin verraten todeta mittauskohteiden ilmantiiveyden olleen hyvä. Tulosta tulkittaessa tulee muistaa, että kyseessä on kuitenkin 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja pientaloja, jolloin rakentaminen ei ole ollut lähelläkään nykyajan tasoa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D3 asettamiin raja-arvoihin verrattuna tulokset ovat kuitenkin energialuokitukseltaan heikolla tasolla. Parhaan tiiveyden omaavat rakennukset ylsivät tiiveysmittausyksiköille tehdyissä energialuokituksissa E-luokkaan. Lämpökamerakuvaus osoitti selkeän linjan merkittävien vuotokohtien sijainnista, sillä noin 60 % vuodoista löytyi yläpohjan ja ulkoseinän liittymästä. Loput vuotokohdat jakaantuivat melko tasaisesti muiden rakenneliittymien kesken. Saatujen ilmanvuotolukujen ja vuotokohtien paikannuksen avulla mittauskohteiden omistajien on helppo kohdistaa mahdolliset korjaustoimenpiteensä oikeaan paikkaan purkamatta kaikkia rakenteita.
Opinnäytetyö toteutettiin mittaamalla 17 pientalon ilmatiiveys painekokeella Suur-Oulun alueella. Mittauskohteet olivat pääasiallisesti alkuperäiskuntoisia tai rakennuksia, joihin oli tehty vain pieniä peruskorjauksia. Mittaukset suoritettiin Suomen Standardisoimisliiton SFS tekemän standardin SFS-EN 13829 mukaan. Mittauksessa käytettiin painekokeen vaihtoehtoista menetelmää B ja tuloksena saatiin tiiveysmittausraportista luettavat ilmanvuotoluvut q50 ja n50. Vuotokohtien paikantamiseksi kohteissa suoritettiin lämpökamerakuvaus rakennusten ollessa alipaineistettu 50 Pa:iin. Lämpökamerakuvausten materiaalista luotiin myöhemmin tietokoneohjelmistolla lämpökuvausraportti, joista selvitettiin merkittävimpien vuotokohtien paikat.
Tiiveysmittausten ilmanvuotolukujen q50 keskiarvon ollessa mittausten mukaan 5,5 m3/(h·m2) ja n50 keskiarvon 6,7 1/h, voidaan aiempaan tutkimukseen ja muihin vertailuarvoihin verraten todeta mittauskohteiden ilmantiiveyden olleen hyvä. Tulosta tulkittaessa tulee muistaa, että kyseessä on kuitenkin 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja pientaloja, jolloin rakentaminen ei ole ollut lähelläkään nykyajan tasoa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D3 asettamiin raja-arvoihin verrattuna tulokset ovat kuitenkin energialuokitukseltaan heikolla tasolla. Parhaan tiiveyden omaavat rakennukset ylsivät tiiveysmittausyksiköille tehdyissä energialuokituksissa E-luokkaan. Lämpökamerakuvaus osoitti selkeän linjan merkittävien vuotokohtien sijainnista, sillä noin 60 % vuodoista löytyi yläpohjan ja ulkoseinän liittymästä. Loput vuotokohdat jakaantuivat melko tasaisesti muiden rakenneliittymien kesken. Saatujen ilmanvuotolukujen ja vuotokohtien paikannuksen avulla mittauskohteiden omistajien on helppo kohdistaa mahdolliset korjaustoimenpiteensä oikeaan paikkaan purkamatta kaikkia rakenteita.