Kouvolan kaupunginmuseon rottinkituolien KS171 ja KS172 restaurointi
Härmä, Tuisku (2013)
Härmä, Tuisku
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305076989
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305076989
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Kouvolan kaupunginmuseon kaksi rottinkituolia 1800-luvun lopulta, joiden rottinki-istuin on rikki. Tuolit on hankittu museon kokoelmiin 1950-1960–luvulla ja ovat olleet Apteekkimuseossa esillä vuodesta 1991. Restauroinnin jälkeen tuolit menevät varastoon museon lakkauttamisen takia.
Työssä tarkoituksena oli selvittää onko rikkinäisen rottinkipunonnan korjaaminen mahdollista ilman, että se punotaan kokonaan uudestaan ja jos on, niin miten sen voisi toteuttaa. Rottinki haurastuu ajan myötä ja siksi sen paikkaaminen ei ole aivan yksinkertaista, vaan tulee ottaa huomioon työn tarpeellisuus ja huonekalun kunto, sillä on aina vaarana, että aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Rottinkipunonnasta, rottinkihuonekalujen historiasta ja rottingista materiaalina kerrotaan perusasioita ja työosuudessa keskitytään istuinten paikkaukseen.
Suurin osa tiedoista löytyi kirjoista, mutta niiden tueksi haastateltiin sähköpostin välityksellä muutamia rottinkipunonnan ammattilaisia. Aiempi tietämys ja materiaalin ymmärrys Irlannissa suoritetusta työharjoittelusta auttoivat myös, etenkin itse työtä tehdessä.
Tuolien paikkaus onnistui hyvin. Istuimien rottinkipunonta saatiin tuettua niin, etteivät ne jatkossa repeäisi jatkossa enempää. Paikkakohdat ovat edelleen nähtävissä, mutta niistä saa kuitenkin hyvin sen kuvan miltä tuolit ovat näyttäneet aiemmin. Jotta istuin näyttäisi täysin ehjältä, olisi se tehtävä kokonaan uudelleen, mutta paikkaamalla repeämän pystyy antamaan huonekalulle lisävuosia. Paikkaaminen ei kuitenkaan tee rottingista kovin kestävää, eivätkä paikatut huonekalut siksi ole käyttöä varten, etenkään jos repeämä on iso, mutta istuimesta tulee tukeva, eikä se enää näytä rikkinäiseltä.
Työssä tarkoituksena oli selvittää onko rikkinäisen rottinkipunonnan korjaaminen mahdollista ilman, että se punotaan kokonaan uudestaan ja jos on, niin miten sen voisi toteuttaa. Rottinki haurastuu ajan myötä ja siksi sen paikkaaminen ei ole aivan yksinkertaista, vaan tulee ottaa huomioon työn tarpeellisuus ja huonekalun kunto, sillä on aina vaarana, että aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Rottinkipunonnasta, rottinkihuonekalujen historiasta ja rottingista materiaalina kerrotaan perusasioita ja työosuudessa keskitytään istuinten paikkaukseen.
Suurin osa tiedoista löytyi kirjoista, mutta niiden tueksi haastateltiin sähköpostin välityksellä muutamia rottinkipunonnan ammattilaisia. Aiempi tietämys ja materiaalin ymmärrys Irlannissa suoritetusta työharjoittelusta auttoivat myös, etenkin itse työtä tehdessä.
Tuolien paikkaus onnistui hyvin. Istuimien rottinkipunonta saatiin tuettua niin, etteivät ne jatkossa repeäisi jatkossa enempää. Paikkakohdat ovat edelleen nähtävissä, mutta niistä saa kuitenkin hyvin sen kuvan miltä tuolit ovat näyttäneet aiemmin. Jotta istuin näyttäisi täysin ehjältä, olisi se tehtävä kokonaan uudelleen, mutta paikkaamalla repeämän pystyy antamaan huonekalulle lisävuosia. Paikkaaminen ei kuitenkaan tee rottingista kovin kestävää, eivätkä paikatut huonekalut siksi ole käyttöä varten, etenkään jos repeämä on iso, mutta istuimesta tulee tukeva, eikä se enää näytä rikkinäiseltä.