"SAA OLLA KAMALA ÄITI" : Murrosikäisten nuorten äitien kokemuksia vertaistukiryhmästä
Heikkinen, Tanja; Belghiti, Anne (2009)
Heikkinen, Tanja
Belghiti, Anne
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912087395
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912087395
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Belghiti, Anne & Heikkinen, Tanja. ”SAA OLLA KAMALA ÄITI”. Murrosikäisten nuorten äitien kokemuksia vertaistukiryhmästä. Oulu, syksy 2009. 69 sivua + 1 liite
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen (NNKY) Kamalat äidit -vertaistukiryhmässä kokoontuvien äitien kokemuksia vertaistuesta murrosikäisten vanhempina. Vertaistuella tarkoitetaan kokemusten jakamista samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Työn tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa, josta on hyötyä NNKY:n uusien vastaavien ryhmien toiminnan suunnittelulle.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa, jossa aineisto kerättiin parihaastatteluna käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseen haastateltiin neljää äitiä kahdesta eri vertaistukiryhmästä. Haastattelut nauhoitettiin ja purettiin sisällönanalyysin menetelmien mukaisesti.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei äideillä ollut keinoja vastata murrosiän tuomiin haasteisiin. Äitien kokemus oli, että nyky-yhteiskunta asettaa heille uudenlaisia haasteita, koska oma nuoruusaika ja murrosikä oli ollut hyvin erilaista kuin lapsella. Tulosten mukaan äidit kokivat tarvitsevansa tukea nuoren kanssa elämiseen. He halusivat sekä konkreettisia ohjeita että muiden vanhempien neuvoja.
Tulokset osoittivat, että äidit tunsivat vertaistuen kautta saaneensa laaja-alaista vahvistusta kasvatuksellisille näkemyksilleen sekä kokonaisvaltaista tukea äitiyteen. Vertaistukiryhmässä mukana oleminen oli tuonut konkreettisia muutoksia äitien ja heidän perheidensä elämään. Äitien kokemusten mukaan tuen merkitys oli suurinta heidän oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa suhteen, mutta myös kotitilanteet helpottuivat äidin ja murrosikäisen välillä.
Tulosten mukaan sillä, että vertaistukiryhmän tarjoajana toimi kristillinen yhdistys, ei ollut merkitystä osallistujille. Keskeistä sen sijaan oli se, että äidit kokivat vertaistukiryhmän ilmapiirin luottamukselliseksi ja sallivaksi. Myös ammatillisilla neuvoilla ja tuella oli oma merkityksensä äitien tilanteen helpottumisessa.
Jatkotutkimuksiksi ehdotamme isien kokemuksia suhteessa nuoriin sekä heidän vertaistuentarvettaan ja sitä, kuinka syrjäytyneet, väsyneet äidit saataisiin mukaan vertaistukitoimintaan.
Asiasanat: murrosikä, nuoruus, sosiaalinen tuki, vanhemmuus, vanhempi-lapsisuhde, vertaisryhmät, vertaistuki, äitiys
Belghiti, Anne & Heikkinen, Tanja. ”SAA OLLA KAMALA ÄITI”. Murrosikäisten nuorten äitien kokemuksia vertaistukiryhmästä. Oulu, syksy 2009. 69 sivua + 1 liite
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tutkia Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen (NNKY) Kamalat äidit -vertaistukiryhmässä kokoontuvien äitien kokemuksia vertaistuesta murrosikäisten vanhempina. Vertaistuella tarkoitetaan kokemusten jakamista samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Työn tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa, josta on hyötyä NNKY:n uusien vastaavien ryhmien toiminnan suunnittelulle.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa, jossa aineisto kerättiin parihaastatteluna käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseen haastateltiin neljää äitiä kahdesta eri vertaistukiryhmästä. Haastattelut nauhoitettiin ja purettiin sisällönanalyysin menetelmien mukaisesti.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei äideillä ollut keinoja vastata murrosiän tuomiin haasteisiin. Äitien kokemus oli, että nyky-yhteiskunta asettaa heille uudenlaisia haasteita, koska oma nuoruusaika ja murrosikä oli ollut hyvin erilaista kuin lapsella. Tulosten mukaan äidit kokivat tarvitsevansa tukea nuoren kanssa elämiseen. He halusivat sekä konkreettisia ohjeita että muiden vanhempien neuvoja.
Tulokset osoittivat, että äidit tunsivat vertaistuen kautta saaneensa laaja-alaista vahvistusta kasvatuksellisille näkemyksilleen sekä kokonaisvaltaista tukea äitiyteen. Vertaistukiryhmässä mukana oleminen oli tuonut konkreettisia muutoksia äitien ja heidän perheidensä elämään. Äitien kokemusten mukaan tuen merkitys oli suurinta heidän oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa suhteen, mutta myös kotitilanteet helpottuivat äidin ja murrosikäisen välillä.
Tulosten mukaan sillä, että vertaistukiryhmän tarjoajana toimi kristillinen yhdistys, ei ollut merkitystä osallistujille. Keskeistä sen sijaan oli se, että äidit kokivat vertaistukiryhmän ilmapiirin luottamukselliseksi ja sallivaksi. Myös ammatillisilla neuvoilla ja tuella oli oma merkityksensä äitien tilanteen helpottumisessa.
Jatkotutkimuksiksi ehdotamme isien kokemuksia suhteessa nuoriin sekä heidän vertaistuentarvettaan ja sitä, kuinka syrjäytyneet, väsyneet äidit saataisiin mukaan vertaistukitoimintaan.
Asiasanat: murrosikä, nuoruus, sosiaalinen tuki, vanhemmuus, vanhempi-lapsisuhde, vertaisryhmät, vertaistuki, äitiys