"...Aikaa kohdata rauhassa lapsi..." : Päivähoidossa työskentelevien kokemuksia vertaisryhmässään sivuun jäävistä lapsista
Kaiponen, Jaana; Koskela, Jenna (2009)
Kaiponen, Jaana
Koskela, Jenna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266143
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266143
Tiivistelmä
Kaiponen, Jaana & Koskela, Jenna. ”…Aikaa kohdata rauhassa lapsi…” - Päivähoidossa työskentelevien kokemuksia vertaisryhmässään sivuun jäävistä lapsista. Oulu, syksy 2009, 66 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata päivähoidon työntekijöiden kokemuksia vertaisryhmässään sivuun jäävistä lapsista. Tavoitteena oli, että päivähoidon työntekijä voi omalla toiminnallaan tukea vertaisryhmästään sivuun jäävää lasta ja pystyy erottamaan yksinään viihtyvän lapsen lapsesta, joka tarvitsee aikuisen tukea päästäkseen mukaan vertaistensa toimintaan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin lisäksi kirkon ja seurakunnan mahdollisuuksia tukea vertaisryhmästään sivuun jääviä lapsia kirjallisuuden ja tutkimustiedon kautta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä sisältävillä kyselylomakkeilla kahden Oulun alueella sijaitsevan päiväkodin työntekijöiltä. Kyselyyn vastasi viisi työntekijää. Opinnäytetyö oli laadullinen ja aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Opinnäytetyön tulosten mukaan päiväkotiryhmässä sivuun jäävä lapsi oli vertaisryhmän ulkopuolella omasta tahdostaan, muiden toiminnasta johtuen, työntekijöistä riippuvista syistä tai aloittaessaan uutena lapsena päiväkotiryhmässä. Päivähoidon työntekijän keinot tukea sivuun jäävää lasta olivat työntekijän aktiivinen toiminta, suunniteltu toiminta lasten kanssa, oma hoitaja-menetelmä ja lapsen tukeminen vertaisryhmätoimintaan. Päivähoidon työntekijöiden toivomat keinot sivuun jäävien lasten huomioimiseen liittyivät rakenteellisiin tekijöihin ja työmenetelmiin vaikuttamiseen sekä vuorovaikutuksen lisäämiseen.
Jatkotutkimushaasteiksi nousivat päiväkotitoiminnassa jo olemassa olevien työtapojen kehittäminen ja uusien työtapojen löytäminen sivuun jäävien lasten tukemiseksi. Lisäksi nousi esille päivähoidossa työskentelevien valmiuksien kartoittaminen sivuun jäävän lapsen kohtaamiseen ja millaista tukea he tarvitsevat tähän.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata päivähoidon työntekijöiden kokemuksia vertaisryhmässään sivuun jäävistä lapsista. Tavoitteena oli, että päivähoidon työntekijä voi omalla toiminnallaan tukea vertaisryhmästään sivuun jäävää lasta ja pystyy erottamaan yksinään viihtyvän lapsen lapsesta, joka tarvitsee aikuisen tukea päästäkseen mukaan vertaistensa toimintaan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin lisäksi kirkon ja seurakunnan mahdollisuuksia tukea vertaisryhmästään sivuun jääviä lapsia kirjallisuuden ja tutkimustiedon kautta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä sisältävillä kyselylomakkeilla kahden Oulun alueella sijaitsevan päiväkodin työntekijöiltä. Kyselyyn vastasi viisi työntekijää. Opinnäytetyö oli laadullinen ja aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Opinnäytetyön tulosten mukaan päiväkotiryhmässä sivuun jäävä lapsi oli vertaisryhmän ulkopuolella omasta tahdostaan, muiden toiminnasta johtuen, työntekijöistä riippuvista syistä tai aloittaessaan uutena lapsena päiväkotiryhmässä. Päivähoidon työntekijän keinot tukea sivuun jäävää lasta olivat työntekijän aktiivinen toiminta, suunniteltu toiminta lasten kanssa, oma hoitaja-menetelmä ja lapsen tukeminen vertaisryhmätoimintaan. Päivähoidon työntekijöiden toivomat keinot sivuun jäävien lasten huomioimiseen liittyivät rakenteellisiin tekijöihin ja työmenetelmiin vaikuttamiseen sekä vuorovaikutuksen lisäämiseen.
Jatkotutkimushaasteiksi nousivat päiväkotitoiminnassa jo olemassa olevien työtapojen kehittäminen ja uusien työtapojen löytäminen sivuun jäävien lasten tukemiseksi. Lisäksi nousi esille päivähoidossa työskentelevien valmiuksien kartoittaminen sivuun jäävän lapsen kohtaamiseen ja millaista tukea he tarvitsevat tähän.