Lapsen ohjaamisen kehittäminen erityisluokkien iltapäivähoitoryhmässä
Forsström, Milla (2009)
Forsström, Milla
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911296409
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911296409
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni liittyy erään kunnan erityisluokkien iltapäivähoidon yhden ryhmän toimintaan ja sen kehittämiseen. Ryhmässä oli hoidossa yhteensä 15 lasta, iältään 6-14 vuotiaista. Ryhmän lapset ovat keskiasteisesti ja vaikeasti kehitysvammaisia. Osalla heistä on selkeä diagnoosi, kuten Downin syndrooma, osalla autistisia piirteitä ja osalla eriasteisia oppimisvaikeuksia. Kaikki ryhmän lapset tarvitsevat valvontaa sekä yksilöllistä hoitoa ja ohjausta.
Opinnäytetyöni on laadullinen ja sen tarkoituksena on nostaa esiin iltapäivähoidon työntekijöiden kokemuksia lapsen ohjaamisesta ja ohjauksen kehittämisestä. Tutkimustuloksilla toivon olevan hyötyä iltapäivähoidon toimintaa ajatellen. Aineistona opinnäytetyössäni on kuuden iltapäivähoidon työntekijän haastattelut.
Tutkimustuloksena aineistosta nousi arvopohja ohjaamisen perustana. Turvallisuus tuli esiin lähtökohtana toiminnalle. Tärkeänä päämääränä aineistosta nousi aikuisen ja lapsen ja lasten välinen tasa-arvo. Kokoavana ajatuksena nousi esiin se, että jokaisen lapsen yksilöllisyys ja ainutkertaisuus on jo itseisarvo sinänsä.
Ohjaus lähtee lapsen tuntemisesta ja on tärkeää pysyä ajan tasalla lapsen kyvyistä. Suurin osa haastateltavista näki ohjaamisessa tärkeänä päivittäisten perustaitojen opettamisen ja ylläpitämisen. Pitkäjänteisyys lapsen ohjaamisessa, pienistä tavoitteista suurempiin päämäärin eteneminen, korostui haastatteluista. Suurimmassa osassa haastatteluita ilmeni lapsen vireystilan huomioon ottaminen, innostaminen ja rauhoittaminen ohjaamisessa. Aineistosta ilmeni, kuinka tärkeää ohjaamisessa on ottaa huomioon, että lapsi tulee ymmärretyksi.
Kehitysehdotuksina aineistosta ilmeni vanhempien kanssa käytävän keskustelun lisääminen, tiedonkulun lisääminen iltapäivähoidon ja kodin välillä sekä yhteistyön lisääminen koulun ja iltapäivähoidon välillä. Lisäksi tärkeää olisi henkilökunnan koulutuksen lisääminen erityislasten tarpeisiin ja puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin liittyen. Toive työyhteisön säännöllisten keskusteluiden lisäämisestä niin yksittäisistä lapsista kuin yhteisistä toimintatavoista ilmeni aineistosta. Lisäksi erilaisten pienryhmätoimintojen lisääminen liikuntaan, kädentaitoihin tai musiikkiin liittyen koettiin tarpeelliseksi.
Opinnäytetyöni on laadullinen ja sen tarkoituksena on nostaa esiin iltapäivähoidon työntekijöiden kokemuksia lapsen ohjaamisesta ja ohjauksen kehittämisestä. Tutkimustuloksilla toivon olevan hyötyä iltapäivähoidon toimintaa ajatellen. Aineistona opinnäytetyössäni on kuuden iltapäivähoidon työntekijän haastattelut.
Tutkimustuloksena aineistosta nousi arvopohja ohjaamisen perustana. Turvallisuus tuli esiin lähtökohtana toiminnalle. Tärkeänä päämääränä aineistosta nousi aikuisen ja lapsen ja lasten välinen tasa-arvo. Kokoavana ajatuksena nousi esiin se, että jokaisen lapsen yksilöllisyys ja ainutkertaisuus on jo itseisarvo sinänsä.
Ohjaus lähtee lapsen tuntemisesta ja on tärkeää pysyä ajan tasalla lapsen kyvyistä. Suurin osa haastateltavista näki ohjaamisessa tärkeänä päivittäisten perustaitojen opettamisen ja ylläpitämisen. Pitkäjänteisyys lapsen ohjaamisessa, pienistä tavoitteista suurempiin päämäärin eteneminen, korostui haastatteluista. Suurimmassa osassa haastatteluita ilmeni lapsen vireystilan huomioon ottaminen, innostaminen ja rauhoittaminen ohjaamisessa. Aineistosta ilmeni, kuinka tärkeää ohjaamisessa on ottaa huomioon, että lapsi tulee ymmärretyksi.
Kehitysehdotuksina aineistosta ilmeni vanhempien kanssa käytävän keskustelun lisääminen, tiedonkulun lisääminen iltapäivähoidon ja kodin välillä sekä yhteistyön lisääminen koulun ja iltapäivähoidon välillä. Lisäksi tärkeää olisi henkilökunnan koulutuksen lisääminen erityislasten tarpeisiin ja puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin liittyen. Toive työyhteisön säännöllisten keskusteluiden lisäämisestä niin yksittäisistä lapsista kuin yhteisistä toimintatavoista ilmeni aineistosta. Lisäksi erilaisten pienryhmätoimintojen lisääminen liikuntaan, kädentaitoihin tai musiikkiin liittyen koettiin tarpeelliseksi.