Johtajuus, yhteistyö- ja alaistaidot näyttämöllä

Abstract

Johtajuus, yhteistyö- ja alaistaidot näyttämöllä -opinnäytetyö kertoo näyttämöteknisten esimiesten työnkuvasta ja rooleista eri teatterilaitoksissa. Opinnäytetyössä esitellään kirjoittajan omien näkökulmien lisäksi työkaluja, joita johtajuus, yhteistyö- ja alaistaidot tarvitsee.

Tutkimusta varten kirjoittaja on tutustunut Suomen neljään keskeiseen laitosteatteriin ja niiden toimintatapoihin. Projektityötä varten kirjoittaja on haastatellut Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöpäällikköä Antti Laurikaista, Kansallisteatterin teknistä johtajaa Antti Ahoa, Suomen Kansallisoopperan näyttämöpäällikköä Jorma Rinta-Valkamaa, Svenska Teaternin tekniikan esimiestä Keijo Viitalaa sekä Tampereen Työväen Teatterin teknistä tuottajaa Arto Pajusta.

Kirjoittaja vieraili yhden produktion tekemisen ajan Studio Pasilassa tekemässä Viivi Ja Wagner - Sian Morsian -näytelmää. Hän toimi siellä näyttämömestarina seuraten läheltä näyttämöpäällikön työtehtäviä ja samalla tutki yhteistyön merkitystä ja eroja omaan näyttämöönsä verrattuna (Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö).

Opinnäytetyössä selvitetään myös alaistaitojen merkitystä teatterialalla soveltaen jo tutkittua tietoa tekniseen teatterityöhön.

Tutkimustyössä selvisi tutkimuskohteena olevien teattereiden tekniikan johtamisen toimintatapojen poikkeavan toisistaan. Kansallisteatterin uusi kevyempi organisaatiomalli on mahdollistanut panostaa enemmän prosessijohtamiseen. Johtamisen väliportaat on saatettu minimiin, mikä mahdollistaa tekijöiden toteuttaa työtään vapaammin.

Yhteistyö suurissa ja pienissä teatterilaitoksissa muokkautuu ympäristönsä ja työntekijämäärien mukaisesti. Vastuu työn onnistumisesta kasvaa, mitä pienempi työryhmä on. Myös palaute työstä tulee selkeämmin.

Oikein toteutettu tuotantosuunnittelu, jossa otetaan huomioon teknisen teatterityöskentelyn resurssit, on pohjana onnistuneelle teatterin tekemiselle.

Leadership, co-operation and organizational citizenship behavior on the stage investigates the stage management's work and roles in various theater facilities. The writer presents the tools that leadership requires.

For the study, the author explored Finland's four main theaters and their practices. The writer interviewed the following persons: the Helsinki City Theatre's stage manager Antti Laurikainen, The National Theatre's Technical Director Antti Aho, Finnish National Opera's stage manager Jorma Rinta-Valkama, Swedish Theatre's technical manager Keijo Viitala and Tampere Workers Theatre's technical producer Arto Pajunen.

The writer also had a work placement as a stage manager at the Studio Pasila theater in a play called Viivi & Wagner. There he was researching the meaning of the co-operation and the differences between his own stage (the main stage of Helsinki city theater) and the Studio Pasila.

The writer also investigated some organizational behaviours of the Finnish technical theater scene and adapted them to the already studied material.

Investigated theaters' management practices differed from each other. The National Theatre's new and lighter organizational model has enabled a greater emphasis on process management. The management intermediate level has been minimized. Co-operation in large and small theater institutions adapt their environment and in accordance with the number of employees. The responsibility for the success of the work increases, the smaller the group is. Feedback given at work becomes clearer.

In summary, properly executed production planning that takes into account the technical theatre work resources is the basis for the successful theater making.