Laitoksessa asuvien vanhusten sosiaaliset ja hengelliset tarpeet Porvoossa
Nieminen, Virpi (2009)
Nieminen, Virpi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911125395
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911125395
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Virpi Nieminen. Laitoksessa asuvien vanhusten sosiaaliset ja hengelliset tarpeet Porvoossa. Järvenpää, Syksy 2009, 66s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin millaisia sosiaalisia- ja hengellisiä tarpeita Porvoon vanhuspalveluiden laitoshoidon yksikössä asuvilla vanhuksilla on. Tutkimuksessa kartoitettiin vanhusten omia kokemuksia heidän tarpeistaan ja siitä, miten ne tyydyttyvät tällä hetkellä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten tarpeisiin pystyttäisiin paremmin vastaamaan.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina laitoshoidon kahdella osastolla Porvoossa. Haastatteluja varten laadittiin kysymyksiä liittyen sosiaalisuuden ja hengellisyyden teemoihin. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkimusta varten haastateltiin kaikkiaan kuusi ihmistä, joista viiden ihmisen haastatteluja on käytetty tutkimusaineistona.
Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkimuksessa on pyritty esittämään haastatteluissa esiin tulleita yksilöllisiä ja yhteisiä kokemuksia sosiaalisista ja hengellisistä tarpeista. Työssä on pyritty tuomaan vanhusten kokemukset esille tiiviissä ja yleisessä muodossa.
Tutkimuksen mukaan vanhuksilla on tarpeita, jotka eivät tällä hetkellä tyydyty. Heidän sosiaalisissa verkostoissaan on puutteita ja heillä on melko vähän vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Tämän vuoksi vanhuksilla on voimakkaita yksinäisyyden ja turhautumisen tunteita. Vanhukset kaipasivat syvällisempää keskustelua ja enemmän aktiviteetteja. Laitoksessa järjestettävää toimintaa pidettiin hajanaisena ja epäsäännöllisenä. Säännöllistä toimintaa kaivattiin. Ulkoilu ja retket koettiin mielekkäiksi aktiviteeteiksi. Ajan koettiin käyvän pitkäksi aktiviteettien puutteen vuoksi. Sosiaalista arkitoimintaa ei aina tiedostettu tai sitä ei pidetty riittävänä sosiaalisten tarpeiden tyydyttäjänä.
Hengellisyyttä pidettiin tärkeänä elämän osa-alueena. Hengellisyyden harjoittaminen koettiin mahdolliseksi, sillä sitä on mahdollista harjoittaa yksin. Yhteistä hengellistä toimintaa kuten jumalanpalveluksia ja hartauksia kaivattiin. Seurakunnalta toivottiin lisää toimintaa laitokseen ja kontaktia seurakunnan työntekijöihin toivottiin entistä enemmän.
Vanhusten sosiaaliset ja hengelliset tarpeet saataisiin paremmin tyydytettyä yhteistyötä lisäämällä. Laitoksen sisäiset henkilöstöresurssit koettiin liian vähäisiksi viriketoiminnan lisäämiseen. Sosiaalisten ja hengellisten tarpeiden tyydyttymisen koettiin olevan yhteydessä elämänlaatuun.
Asiasanat: vanhuus, laitoshoito, sosiaalisuus, hengellisyys, tarpeet, kvalitatiivinen tutkimus
Virpi Nieminen. Laitoksessa asuvien vanhusten sosiaaliset ja hengelliset tarpeet Porvoossa. Järvenpää, Syksy 2009, 66s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin millaisia sosiaalisia- ja hengellisiä tarpeita Porvoon vanhuspalveluiden laitoshoidon yksikössä asuvilla vanhuksilla on. Tutkimuksessa kartoitettiin vanhusten omia kokemuksia heidän tarpeistaan ja siitä, miten ne tyydyttyvät tällä hetkellä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten tarpeisiin pystyttäisiin paremmin vastaamaan.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina laitoshoidon kahdella osastolla Porvoossa. Haastatteluja varten laadittiin kysymyksiä liittyen sosiaalisuuden ja hengellisyyden teemoihin. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkimusta varten haastateltiin kaikkiaan kuusi ihmistä, joista viiden ihmisen haastatteluja on käytetty tutkimusaineistona.
Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkimuksessa on pyritty esittämään haastatteluissa esiin tulleita yksilöllisiä ja yhteisiä kokemuksia sosiaalisista ja hengellisistä tarpeista. Työssä on pyritty tuomaan vanhusten kokemukset esille tiiviissä ja yleisessä muodossa.
Tutkimuksen mukaan vanhuksilla on tarpeita, jotka eivät tällä hetkellä tyydyty. Heidän sosiaalisissa verkostoissaan on puutteita ja heillä on melko vähän vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Tämän vuoksi vanhuksilla on voimakkaita yksinäisyyden ja turhautumisen tunteita. Vanhukset kaipasivat syvällisempää keskustelua ja enemmän aktiviteetteja. Laitoksessa järjestettävää toimintaa pidettiin hajanaisena ja epäsäännöllisenä. Säännöllistä toimintaa kaivattiin. Ulkoilu ja retket koettiin mielekkäiksi aktiviteeteiksi. Ajan koettiin käyvän pitkäksi aktiviteettien puutteen vuoksi. Sosiaalista arkitoimintaa ei aina tiedostettu tai sitä ei pidetty riittävänä sosiaalisten tarpeiden tyydyttäjänä.
Hengellisyyttä pidettiin tärkeänä elämän osa-alueena. Hengellisyyden harjoittaminen koettiin mahdolliseksi, sillä sitä on mahdollista harjoittaa yksin. Yhteistä hengellistä toimintaa kuten jumalanpalveluksia ja hartauksia kaivattiin. Seurakunnalta toivottiin lisää toimintaa laitokseen ja kontaktia seurakunnan työntekijöihin toivottiin entistä enemmän.
Vanhusten sosiaaliset ja hengelliset tarpeet saataisiin paremmin tyydytettyä yhteistyötä lisäämällä. Laitoksen sisäiset henkilöstöresurssit koettiin liian vähäisiksi viriketoiminnan lisäämiseen. Sosiaalisten ja hengellisten tarpeiden tyydyttymisen koettiin olevan yhteydessä elämänlaatuun.
Asiasanat: vanhuus, laitoshoito, sosiaalisuus, hengellisyys, tarpeet, kvalitatiivinen tutkimus