Selvitys Työyhteisöliikunnan Tilasta Pohjois-Karjalassa

Abstract

Opinnäytteeni käsittelee työyhteisöliikunnan tilaa Pohjois-Karjalassa. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon työntekijöiden liikunnan harrastamista tuetaan, miten työntekijöiden liikunnan harrastamista tuetaan, kuinka paljon tarjottuja tukimuotoja käytetään, miten työntekijöitä voisi motivoida käyttämään tarjottuja tukimuotoja ja minkälainen on työyhteisöliikunnan tulevaisuus. Työyhteisön hyvinvoinnista huoleh-timinen on työnantajille lakisääteinen velvoite, ja liikunta on olennainen osa-alue hyvinvoinnin edistämisessä. Työyhteisöliikunnalla ja sen tukemisella on näin ollen merkitsevä rooli työyhteisön hyvinvointia ajatellen, joten olisikin erittäin kannattavaa ottaa työyhteisöliikunta strategiseksi osaksi työyhteisön toimintaa.

Tutkimus toteutettiin syksyllä 2012 keräämällä sähköisellä kyselylomakkeella 231 vastaajan vastaukset. Kysely tehtiin käyttäen Typala-ohjelmaa. Määrälliset vastauk-set muutettiin taulukoiksi tai kuvioiksi, joissa näkyy vastausten prosentuaalinen ja-kautuminen. Laadullisten kysymysten analysointi on toteutettu etsimällä vastauksista yhtäläisyyksiä. Tiettyihin kysymyksiin ovat vastanneet vain esimiesasemassa työskentelevät henkilöt ja muihin kysymyksiin kaikki vastaajat. Iän, sukupuolen, kou-lutustaustan ja aseman työpaikalla sekä liikunta-aktiivisuuden ja liikuntaan suunnat-tujen tukimuotojen käytön välisiä riippuvuussuhteita ja tilastollista merkitsevyyttä on testattu SPSS-ohjelmalla tehdyillä Khiin neliön riippuvuustesteillä. Lisäksi naisten ja miesten välisiä mielipide-eroja parhaista keinoista motivoida henkilöstöä osallistu-maan liikuntaan ja liikunnan riittävästä huomioimisesta on etsitty ristiintaulukointien avulla.

Tutkimuksen mukaan Pohjois-Karjalassa työyhteisöliikuntaa tuetaan 75 prosentissa vastanneiden työpaikoista. Kolme neljästä työntekijästä on käyttänyt liikuntaan suunnattuja tukimuotoja. Motivointikeinoista suosituimmiksi osoittautuivat liikunnan harrastamisella ansaittu ”kuntoisuuslomapäivä” ja mahdollisuus harrastaa liikuntaa työajalla. Tutkimuksen mukaan miehet eivät suurimmaksi osaksi välitä mitä tukimuo-toja heille tarjotaan, naiset sen sijaan arvostaisivat liikunnan helppoutta. Naiset ovat ylipäätään miehiä tyytymättömämpiä työyhteisöliikunnan ja vapaa-ajan liikunnan huomioimiseen työpaikoilla. Työyhteisöliikunnan tukemisen määrä tulee tulevaisuu-dessa pysymään ennallaan tai hieman lisääntymään. Tutkimuksen mukaan liikun-taan suunnattuja tukimuotoja tullaan lisäämään tulevaisuudessa tarjoamalla liikun-tapalveluja yhteistyössä ulkopuolisten palveluntarjoajien kanssa. Ikä, koulutustausta ja asema työpaikalla eivät osoittautuneet merkitseviksi tekijöiksi liikunta-aktiivisuutta tai liikuntaan suunnattujen tukimuotojen käyttöä mitattaessa. Sukupuoli oli merkitse-vä liikunta-aktiivisuutta mitattaessa, mutta ei tukimuotojen käyttöä mitattaessa.

This thesis deals with the state of work community physical activity in North Karelia. The purpose was to find out how much employees’ physical activity is supported, in what ways employees’ physical activity is supported, how much employees’ use the offered support, how employees could be motivated in using the support offered and what is the work community physical activity’s future like. There is a legal obligation for the employers to take care of employees’ well-being and physical activity as an essential part of enhancing their well-being. Thus supporting working community’s physical activity is an essential part of enhancing the well-being of the workforce. Hence, it would be worthwhile to make the work community’s physical activity as a strategic part of the operations in the working community.

The study was put into practise in the autumn 2012 by collecting the answers of 231 informants. The enquiry was made electronically by using the Typala-software. The quantitative answers were turned into charts and diagrams in which the percentage distribution could be seen. The qualitative answers were analyzed by searching for similarities from the answers received. Some of the questions were answered only by superiors and some by all informants. The possible correlations and statistical significances between age, gender, educational background, status in the workplace and amount of physical activity and activity in using the offered support were tested using the Chi-Square correlation tests made with the SPSS-software. In addition, the possible differences of opinions between men and women regarding the best ways of motivating people to use the offered support and whether the physical activity was considered enough by employers were searched by using crosstabs.

According to the study the work community physical activity is supported in 75 per-centage of the workplaces. Also, three out of four employees have used the offered support. The best way to motivate employees was by offering a day off which could be earned by exercising and by offering the possibility to exercise during working hours. According to the study most men don´t care about what ways one tries to motivate them. Women, however, would appreciate the easiness of exercise. Women are generally much more unsatisfied with the consideration of physical ac-tivity in workplaces. In the future the amount of the work community physical activity support will stay at the same level or will slightly increase. According to the study, in those workplaces where the support will be increased, it will be increased in coop-eration with private service providers. Age, educational background or workplace status did not correlate with the amount of provided support used. Yet, the gender seemed to be significant when measuring the informants’ physical activity, not when measuring the amount of usage of the provided support towards exercising.