Passiivitason rakenteellinen energiatehokkuus
Risto, Joonas (2013)
Risto, Joonas
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303203472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303203472
Tiivistelmä
Insinöörityön tavoitteena oli tutkia passiivitasoisen rakentamisen etuja verrattuna Suomen rakentamismääräyskokoelman D3-osan (2012) määräykset täyttävään rakentamiseen.Insinöörityö tehtiin osana Rakennustuoteteollisuuden Rakenteellisen energiatehokkuuden
passiivitason malliratkaisut 2012 -projektia (liite 1). Projekti kokosi yhteen turvallisia ja terveellisiä passiivitason rakenteellisen energiatehokkuuden malliratkaisuja, jotka oli toteutettu eri eristemateriaaleilla.
Insinöörityön ja Rakennetuoteteollisuuden projektin taustalla oli Euroopan Unionin asettama tavoite vähentää jäsenvaltioiden primäärienergian kulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Jatkuva energianhinnan nousu, ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä riippuvaisuus tuontienergiasta ovat luoneet tarpeen energiankulutuksen vähentämiselle sekä energiatehokkuuden parantamiselle. Insinöörityö keskittyy rakenteiden energiatehokkuuteen, koska suurimmat energiansäästömahdollisuudet liittyvät rakennusten lämmitysenergiankulutukseen.
Insinöörityössä tutkittiin rakenteiden lämmöneristyksen ja ilmatiiveyden vaikutusta rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen esimerkkikohteiden avulla. Lisäksi työssä tutkittiin passiivitasoisen rakentamisen etuja sekä sen aiheuttamia rakennusvaiheen lisäinvestointeja. Passiivitasoisen rakentamisen etuja tutkittiin asukkaille tehdyillä sisäilmastokyselyillä sekä energiankulutuksen elinkaarikustannuslaskelmilla. Rakentamisen edut todettiin vertaamalla passiivitasoista rakentamista nykyiset RakMK D3 (2012) -määräykset täyttävään rakentamiseen.
Tutkimusten ja kyselyjen perusteella passiivitasoista rakentamista kannattaa suosia vaikka nykyiset määräykset eivät sitä vielä edellytäkään. Rakennusvaiheessa tehty investointi energiatehokkuuteen pienentää käytönaikaisia kustannuksia, hillitsee asumiskustannusten nousua energian hinnan noustessa sekä parantaa rakennuksen sisäilmastoa. Rakennusten energiatehokkuus vähentää myös käytönaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja siten hillitsee ilmastonmuutosta.
passiivitason malliratkaisut 2012 -projektia (liite 1). Projekti kokosi yhteen turvallisia ja terveellisiä passiivitason rakenteellisen energiatehokkuuden malliratkaisuja, jotka oli toteutettu eri eristemateriaaleilla.
Insinöörityön ja Rakennetuoteteollisuuden projektin taustalla oli Euroopan Unionin asettama tavoite vähentää jäsenvaltioiden primäärienergian kulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Jatkuva energianhinnan nousu, ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä riippuvaisuus tuontienergiasta ovat luoneet tarpeen energiankulutuksen vähentämiselle sekä energiatehokkuuden parantamiselle. Insinöörityö keskittyy rakenteiden energiatehokkuuteen, koska suurimmat energiansäästömahdollisuudet liittyvät rakennusten lämmitysenergiankulutukseen.
Insinöörityössä tutkittiin rakenteiden lämmöneristyksen ja ilmatiiveyden vaikutusta rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen esimerkkikohteiden avulla. Lisäksi työssä tutkittiin passiivitasoisen rakentamisen etuja sekä sen aiheuttamia rakennusvaiheen lisäinvestointeja. Passiivitasoisen rakentamisen etuja tutkittiin asukkaille tehdyillä sisäilmastokyselyillä sekä energiankulutuksen elinkaarikustannuslaskelmilla. Rakentamisen edut todettiin vertaamalla passiivitasoista rakentamista nykyiset RakMK D3 (2012) -määräykset täyttävään rakentamiseen.
Tutkimusten ja kyselyjen perusteella passiivitasoista rakentamista kannattaa suosia vaikka nykyiset määräykset eivät sitä vielä edellytäkään. Rakennusvaiheessa tehty investointi energiatehokkuuteen pienentää käytönaikaisia kustannuksia, hillitsee asumiskustannusten nousua energian hinnan noustessa sekä parantaa rakennuksen sisäilmastoa. Rakennusten energiatehokkuus vähentää myös käytönaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja siten hillitsee ilmastonmuutosta.