Rokka rikassa - ruokajätetutkimukset ja pääkaupunkiseudun lapsiperheiden ruokajätteet
Tarvainen, Mia (2009)
Tarvainen, Mia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266164
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911266164
Tiivistelmä
Useissa maissa on tutkittu kotitalouksien ruoan hävikkiä. Tutkimusten mukaan britit heittävät henkilöä kohden pois noin 86 kg alun perin syömäkelpoista ruokaa vuodessa, ruotsalaiset jopa 100 kg ja yhdysvaltalaiset 82 kg. Suomessa ruokajätteen määrää ei ole aiemmin tutkittu.
Ruokajätteellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa pois heitettäviä elintarvikkeita, jotka aikaisemmin käytettynä tai toisella tavalla säilytettynä tai käsiteltynä olisi voitu syödä. Esimerkkeinä ruokajätteistä ovat kaikki jääkaappiin unohtuneet ja pilaantumaan päässeet ruoat, nahistuneet hedelmät ja kasvikset, homeinen leipä ja lautastähteet. Nestemäiset, useimmiten viemäriin kaadettavat ruokajätteet, kuten maito ja jogurtti, on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle.
Suomalaiseen ruokajätetutkimukseen osallistui 22 lapsiperhettä Uudenmaan alueella. Yhteen-sä osallistujia oli 89 henkilöä. Tutkimus toteutettiin kotitalouksien suorittamana punnitustutkimuksena taustatietokyselyineen. Osallistujat merkitsivät lomakkeisiin taloudessa syntyneen ruokajätteen ja muun biojätteen painot. Ruokajätteen osalta lomakkeeseen tuli merkitä kukin yksittäinen ruoka-aine ja jätteeksi joutumisen syy.
Tutkimusperheet tuottivat punnitusjaksoilla ruokajätettä yhteensä noin 78 kg. Keskimääräinen punnitusaika oli 20,5 päivää ja perhekoko noin 4 henkilöä. Keskiarvoisesti vuositasolla henkilöä kohden tuotettiin keittiöbiojätettä yhteensä 50 kg, josta alun perin syömäkelpoista ruokajätettä oli 17 kg. Kotitalouksien keittiöbiojäte sisälsi näin ollen ruokajätettä keskimäärin 32 %, toisin sanoen liki kolmannes keittiöbiojätteen sisällöstä oli alun perin syötäväksi kelpaavaa. Kotitalouksista noin neljäsosan keittiöbiojäte sisälsi yli puolet alun perin syömäkelpoista ruokaa.
Eniten jätteeksi joutui vihanneksia ja juureksia, 27,5 % koko ruokajätemäärästä. Kotona valmistettuja ruokia meni jätteeksi 26,8 %. Yksittäisistä ruokatuotteista eniten heitettiin pois leipää ja perunaa, joita oli koko ruokajätemäärästä 11 ja 10,6 %:a. Suurin yksittäinen syy jätteeksi päätymiselle oli ruoan pilaantuminen jollain tavalla. Hieman yli 70 % ruokajätteistä heitettiin pois syömäkelvottomuuden vuoksi, perunan osata miltei kaikki. Leivänkin osalta tämä syy esiintyi 83,6 %:ssa tapauksista. Lautastähteitä koko ruokajätemäärästä oli noin 14 %. Liharuoat ja pasta sekä riisi olivat miltei yhtä usein syömäkelvottomia tai lautastähteitä.
Ruokajätteen syntyä kotitalouksissa voidaan ehkäistä useilla eri tavoilla. Yksi tärkeimmistä keinoista on syödä pois ensin pilaantuvat tuotteet. Ruokien pakastaminen ja lautastähteiden välttäminen oikealla annostelulla ovat myös merkittäviä tekijöitä. Ostoslistan ja ruokasuunnittelun avulla voidaan ehkäistä turhaa jätteen syntyä. Lisäksi on syytä tarkistaa tuotteiden laatu jo ruokakaupassa ja kiinnittää huomiota päiväysmerkintöihin.
Ruokajätteellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa pois heitettäviä elintarvikkeita, jotka aikaisemmin käytettynä tai toisella tavalla säilytettynä tai käsiteltynä olisi voitu syödä. Esimerkkeinä ruokajätteistä ovat kaikki jääkaappiin unohtuneet ja pilaantumaan päässeet ruoat, nahistuneet hedelmät ja kasvikset, homeinen leipä ja lautastähteet. Nestemäiset, useimmiten viemäriin kaadettavat ruokajätteet, kuten maito ja jogurtti, on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle.
Suomalaiseen ruokajätetutkimukseen osallistui 22 lapsiperhettä Uudenmaan alueella. Yhteen-sä osallistujia oli 89 henkilöä. Tutkimus toteutettiin kotitalouksien suorittamana punnitustutkimuksena taustatietokyselyineen. Osallistujat merkitsivät lomakkeisiin taloudessa syntyneen ruokajätteen ja muun biojätteen painot. Ruokajätteen osalta lomakkeeseen tuli merkitä kukin yksittäinen ruoka-aine ja jätteeksi joutumisen syy.
Tutkimusperheet tuottivat punnitusjaksoilla ruokajätettä yhteensä noin 78 kg. Keskimääräinen punnitusaika oli 20,5 päivää ja perhekoko noin 4 henkilöä. Keskiarvoisesti vuositasolla henkilöä kohden tuotettiin keittiöbiojätettä yhteensä 50 kg, josta alun perin syömäkelpoista ruokajätettä oli 17 kg. Kotitalouksien keittiöbiojäte sisälsi näin ollen ruokajätettä keskimäärin 32 %, toisin sanoen liki kolmannes keittiöbiojätteen sisällöstä oli alun perin syötäväksi kelpaavaa. Kotitalouksista noin neljäsosan keittiöbiojäte sisälsi yli puolet alun perin syömäkelpoista ruokaa.
Eniten jätteeksi joutui vihanneksia ja juureksia, 27,5 % koko ruokajätemäärästä. Kotona valmistettuja ruokia meni jätteeksi 26,8 %. Yksittäisistä ruokatuotteista eniten heitettiin pois leipää ja perunaa, joita oli koko ruokajätemäärästä 11 ja 10,6 %:a. Suurin yksittäinen syy jätteeksi päätymiselle oli ruoan pilaantuminen jollain tavalla. Hieman yli 70 % ruokajätteistä heitettiin pois syömäkelvottomuuden vuoksi, perunan osata miltei kaikki. Leivänkin osalta tämä syy esiintyi 83,6 %:ssa tapauksista. Lautastähteitä koko ruokajätemäärästä oli noin 14 %. Liharuoat ja pasta sekä riisi olivat miltei yhtä usein syömäkelvottomia tai lautastähteitä.
Ruokajätteen syntyä kotitalouksissa voidaan ehkäistä useilla eri tavoilla. Yksi tärkeimmistä keinoista on syödä pois ensin pilaantuvat tuotteet. Ruokien pakastaminen ja lautastähteiden välttäminen oikealla annostelulla ovat myös merkittäviä tekijöitä. Ostoslistan ja ruokasuunnittelun avulla voidaan ehkäistä turhaa jätteen syntyä. Lisäksi on syytä tarkistaa tuotteiden laatu jo ruokakaupassa ja kiinnittää huomiota päiväysmerkintöihin.