Koulun ja lastensuojeluyksikön välinen yhteistyö

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata peruskoulun ja lastensuojeluyksikön työntekijöiden kokemuksia yhteistyöstä ja siitä, kuinka sitä voitaisiin vastaisuudessa kehittää. Tutkimuksessa tuotiin esiin koulun henkilökunnan sekä lastensuojeluyksikön työntekijöiden omia kokemuksia ja ajatuksia yhteistyöstä. Näin saatiin kokemustietoa koulun ja lastensuojeluyksikön yhteistyöstä. Tutkimuksen yhteistyökumppaneina toimivat lastensuojeluyksikkö sekä muutamat Oulun ja Oulun ympäristökuntien koulut. Mukana olevat yksiköt eivät tee yhteistyötä keskenään. Tutkimuksella ha-luttiin muodostaa yleinen kuva ja käsitys peruskoulun ja lastensuojelun yhteistyöstä.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään yhteistyötä käsitteenä sekä koulujen ja lastensuojeluyksikön yhteistyömuotona. Tutkimus on laadullinen kyselytutkimus, jossa tiedonhankintamenetelmänä käytettiin kyselylomaketta ja analysointimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustulosten perusteella koulun ja lastensuojeluyksikön työntekijöiden kokemukset yhteistyöstä olivat pääsääntöisesti positiivisia, sillä he kokivat yhteistyön tarpeelliseksi. Työntekijät kokivat hyviksi yhteistyömuodoiksi yhteiset kokoukset ja koulutukset. He toivoivat yhteistyön olevan nykyistä vuorovaikutuksellisempaa ja kokivat tietoisuuden lisäämisen lastensuojelulain asettamista velvollisuuksista olevan tärkeää. Kokemukset tiedonkulusta olivat molempien yksiköiden työntekijöiden mielestä negatiivissävytteisiä. Yhteistyöhön liittyvät kehittämisehdotukset koskivat tiedonkulun parantamista sekä aktiivisuuden ja yhteisten koulutusten lisäämistä.

Co-operation partners in this study were one child protection unit and couple of schools in the city of Oulu and in the municipal of Oulu.

The aim of the research was to describe the collaboration between the staffs in one child protection unit and couple of schools in city of Oulu and the surrounding areas. The study identified the personal experiences and thoughts of school and the child protection unit. And how the co-operation worked and how the co-operation should be improved.

This research was a qualitative open survey and as the data acquisition methodology was used the open questionnaire and analysis method was the data-oriented content analysis.

The results indicated that the communication occurred according to the levels of Kyllönen (2006) from one to three. The informants emphasized the importance of the meetings and appointments when matters were dealt with by talking face to face, by adding information and making common decisions.

Co-operation was considered important, both the school and child protection unit wanted to improve and add it. Both the child protection unit and the schools were keen to improve the ways of working in partnership. The main ideas of developing the collaboration were to introduce the new staff, improve the communication between both sides, follow individual children more and take control of the situations. The child protection unit and personnel of the schools felt that increasing the teachers’ knowledge and understanding of child protection legislation and identifying the responsibilities within the law was paramount.