Juhannusyön uni : Näytelmäpukujen suunnittelu kehitysvammaisteatterille
Simola, Aino (2013)
Simola, Aino
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302252619
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302252619
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli näytelmäpukujen suunnittelu William Shakespearen näytelmään Juhannusyön uni kehitysvammaisteatteri La Stradalle, jonka toimitilat sijaitsevat Tampereella. Näytelmä saa ensi-iltansa vasta 17.3.2013 ja sen vuoksi tuon opinnäytteessä esille suunnitteluprosessin etenemisen ensimmäisistä ideoista pukuharjoituksiin saakka. Olen opinnäytetyössä keskittynyt erityisesti kehitysvammaisuuden tuomiin erityisvaatimuksiin pukujen suunnittelussa sekä sosiaalisiin tilanteisiin, joita pukusuunnittelija kohtaa työskennellessään kehitysvammaisten kanssa.
Suunnitteluprosessin jäsentämiseen olen soveltanut G. B. Harrisonin (1982) teknologisen suunnitteluprosessin mallia, jossa painottuvat suunnitteluun vaikuttavat resurssit ja rajoitteet. Tietoperustana tarkastelin kehitysvammaisuutta käsitteleviä tutkimuksia ja vammaisten kanssa työskentelyä käsittelevää kirjallisuutta. Pohdin kehitysvammaisuuden mahdollisia vaikutuksia pukusuunnitteluun soveltamalla edellä mainittua informaatiota J. Michael Gilletten (1997), Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) sekä Gary Thornen (2001) kuvauksiin pukusuunnitteluprosessista.
Pukujen suunnittelu eteni ohjaaja Anu Panulan ja työryhmän kanssa käymistäni keskusteluista ideakollaasien keruuseen, luonnosten piirtämiseen ja edelleen pukujen valmistukseen, johon osallistuin aktiivisesti. Suunnittelutyö siis jatkui katkeamatta läpi koko puvustusprosessin. Harjoitus- ja sovitusvaiheessa korostuivat kommunikaatio kehitysvammaisten näyttelijöiden kanssa sekä roolihahmojen olemuksen sovittaminen näyttelijän omaan persoonaan ja näkemykseen roolista.
Puvustus palveli tehtäväänsä näytelmän visuaalisena elementtinä ja toi iloa näyttelijöille. Prosessissa mukana olo näytti minulle myös yhden uuden puolen teatterimaailmasta ja auttoi siten laajentamaan käsitystäni teatterin tekemisestä ja teatteriyhteisössä toimimisesta. Palaute puvuista ja työelämän taidoistani oli erittäin positiivista.
Uskon työstäni olevan hyötyä erityisesti ensimmäistä kertaa kehitysvammaisten kanssa työskenteleville pukusuunnittelijoille ja myös muille erityisryhmien kanssa työskentelyyn tottumattomille.
Suunnitteluprosessin jäsentämiseen olen soveltanut G. B. Harrisonin (1982) teknologisen suunnitteluprosessin mallia, jossa painottuvat suunnitteluun vaikuttavat resurssit ja rajoitteet. Tietoperustana tarkastelin kehitysvammaisuutta käsitteleviä tutkimuksia ja vammaisten kanssa työskentelyä käsittelevää kirjallisuutta. Pohdin kehitysvammaisuuden mahdollisia vaikutuksia pukusuunnitteluun soveltamalla edellä mainittua informaatiota J. Michael Gilletten (1997), Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) sekä Gary Thornen (2001) kuvauksiin pukusuunnitteluprosessista.
Pukujen suunnittelu eteni ohjaaja Anu Panulan ja työryhmän kanssa käymistäni keskusteluista ideakollaasien keruuseen, luonnosten piirtämiseen ja edelleen pukujen valmistukseen, johon osallistuin aktiivisesti. Suunnittelutyö siis jatkui katkeamatta läpi koko puvustusprosessin. Harjoitus- ja sovitusvaiheessa korostuivat kommunikaatio kehitysvammaisten näyttelijöiden kanssa sekä roolihahmojen olemuksen sovittaminen näyttelijän omaan persoonaan ja näkemykseen roolista.
Puvustus palveli tehtäväänsä näytelmän visuaalisena elementtinä ja toi iloa näyttelijöille. Prosessissa mukana olo näytti minulle myös yhden uuden puolen teatterimaailmasta ja auttoi siten laajentamaan käsitystäni teatterin tekemisestä ja teatteriyhteisössä toimimisesta. Palaute puvuista ja työelämän taidoistani oli erittäin positiivista.
Uskon työstäni olevan hyötyä erityisesti ensimmäistä kertaa kehitysvammaisten kanssa työskenteleville pukusuunnittelijoille ja myös muille erityisryhmien kanssa työskentelyyn tottumattomille.