”Sais vain jonkun, jonka kanssa tyhjää lörpöttelisi” : Psykososiaaliseen toimintaan osallistumisen esteet ja mahdollisuudet masentuneella ikäihmisellä

Abstract

Tutkimuksen avulla selvitettiin, kuinka masentuneen ikäihmisen osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemuksia voidaan tukea. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää masentunutta ikäihmistä kiinnostavia sosiaalisia toimintoja. Tutkimuksen toimeksiantajana oli Vaasan kaupungin koti- ja laitoshoidon Ikäkeskus. Ikäkeskus tarjoaa ryhmätoimintaa kotona asuville ikäihmisille. Masentuneen ikäihmisen on vaikea sitoutua ryhmätoimintaan. Tutkimus tehtiin muistipoliklinikan asiakkaille ja heidän läheisilleen.

Teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessa olivat Laura Carstensenin sosioemotionaalinen valinnan teoria ja Jyrkämän toimijuuden modaliteetit. Jyrkämän toimijuuden modaliteetit ovat kyetä, osata, täytyä, haluta, voida ja tuntea. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tiedon keruu tapahtui neljän ikäihmisen tutkimushaastattelun ja heidän läheisilleen tehdyn kyselylomaketutkimuksen avulla. Aineistoista tehtiin sisällönanalyysi ja litteroiduista haasteluista laskettiin modaliteetti-ilmiön esiintyvyyttä.

Tutkimuksesta luotiin kaksi masentuneen ikäihmisen modalitettiprofiilia: negatiivinen ja positiivinen. Analyysin perustella vuorovaikutuksessa masentuneen ikäihmisen kanssa tulee käyttää tunnetta ja motivointia. Lisäksi tulee luoda uskoa kuntoutujan mahdollisuuksiin ja rohkaista kuntoutujaa kokeilemaan fyysisiä ja psyykkisiä kykyjään.

Ikäihmiset halusivat osallistua emotionaalisesti palkitseviin sosiaalisiin toimintoihin, joissa korostuivat ystävyyssuhteet. Modaliteettiprofiileissa esiintyivät emootioihin liittyvät toimijuudet: tuntea ja haluta. Vaikka tutkimukseen osallistuneet eivät maininneet halukkuuttaan osallistua ryhmätoimintoihin, on tiiviissä kerho- ja ryhmätoiminnassa ystävyyssuhteiden luominen helpompaa. Tutkimukseen osallistujat korostivat myös palveluiden saavutettavuuden merkitystä. Palvelun tarvitsijan toimintakyvyn heikentyessä tulisi sosiaaliset toiminnat tuoda lähelle ikäihmisten kotia.

This Bachelor’s thesis explored how to enhance the participation and experiences of being important of an elderly person with depression. The main objective in this study was to find social activities which would interest elderly persons. The research was commissioned by Seniorcenter, run by the City of Vaasa. The Seniorcenter offers group activities for homeliving elderly people. For an elderly person with depression it is difficult to undertake group activity. The study was made for the clients of the memory clinic and their relatives.

The theoretical frames of reference were the theories of Socioemotional selectivity by Laura Carstensen, and the modalities of agency by Jyrki Jyrkämä. The data for this qualitative research were collected by interviewing four elderly persons and by a questionnaire addressed to their rel-atives. The data were analysed with content analysis and the transcribed interviews were examined to assess the prevalence of the modality phenomenon.

The study resulted in two modality profiles of an elderly person with depression – a negative and a positive one. Based on analysis, it is important to use emotions and motivation when interacting with elderly persons. Furthermore, it is important to encourage the client to believe in her possi-bilities and challenge her physical and mental abilities.

The elderly people wanted to participate in social activities that were emotionally rewarding and where friendships were highlighted. In modality profiles appeared the human agencies: ’want to’ and ’feel’, which were related to emotions. Even if the respondents did not express their interest in participating in group activities, they agreed that it is easier to form friendships in an intimate club or group activity. They also accentuated the accessibility of services. When an elderly person’s functioning ability declines, the social activities should be brought near the elderly person’s home.